Kuinka kävi Kirjankansibingolle?

Innolla tartuin haasteeseen. Kirjankansibingo kuulostaa ja on oikeasti hauska idea, mutta täällä ruudun toisella puolella on saamaton ihminen. Pitikö minun bingoilla ja yrittää saada suoria aikaiseksi? Piti. Mitä tein? Luin ja välillä bingoilin, mutta ehkä oikeasti yritin eurojackpotata ja voittaa itselleni reilusti vapaata aikaa. Onnistuinko siinäkään? Ei sinnepäinkään. Pakko oli palata kesäloman jälkeen sorvin ääreen ja jatkaa työntekoa. Ensimmäisen työviikon aikana olin todella väsynyt, enkä saanut kuin yhden postauksen aikaiseksi. Hyvää tässä on se, että luin viikonloppuna artikkelin, jossa tällaisen kerrottiin olevan normaalia. Toisella työviikolla elämän pitäisi normalisoitua, ja jos ei normalisoidu, niin sitten on syytä hakea apua tai miettiä työpaikan vaihdosta. Myönnän. Tänään oli huomattavasti helpompaa töissä kuin viime viikolla.

Mutta sitten asiaan. Mitä rukseja bingoruutuihin napsahti? Eniten jäi harmittamaan se, etten ehtinyt tai jaksanut postata Alice Munron novellikokoelmasta Liian paljon onnea. Sen jos olisin tehnyt, olisin saanut aikaiseksi edes yhden kokonaisen suoran.

Seikkailu: Dion Leonard: Gobi – Tositarina pienen koiran uskomattomasta matkasta

Metsä: Risto Ahti: Ensimmäinen rakkaus

Veden olomuoto: Juha Hurme: Niemi

Nostalgia: Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Kukkia: Saara Turunen: Sivuhenkilö

Perhe: Satu Taskinen: Lapset

Hieno fontti: Mirjam Lohi: Rouva Suominen välittää – Valuneen taikinan tapaus

Keltainen ja oranssi: Anna Jansson: Murhan alkemia

Kiitos hauskasta haasteesta. Ensi kesänä uudestaan. Ihan vain sen takia, että itseään on kiva kiusata tällaisilla jutuilla, jotka jäävät hieman vaiheeseen. Ja tosiasiahan on, ettei aina voi voittaa. Ei edes itseään.