Sunnuntai-iltapäivä Purnauskiksessa

Tassulinnan Tuija laittoi perjantaina viestiä, olisinko kiinnostunut lähtemään kissabloggaajatilaisuuteen Tampereelle. Tapaamispaikkana Kissakahvila Purnauskis. Olin nähnyt Tuijan postauksen aiheesta jo aikaisemmin, mutta jotenkin ajattelin, että on hankalaa, kun on maanantaina työpäivä ja niin poispäin ja enhän minä mikään oikea kissabloggaaja ole. Tuijan viestin jälkeen tein ex tempore -päätöksen. Minä lähden Tampereelle.

Mies, joka täällä asuu, luuli, että kyse on vitsistä. Sunnuntaiaamuna, kun totesin, että nyt sitten sataa vettä, kun menen Tampereelle, niin mies katsoi minua ja kysyi, oikeastiko lähdet vain jonnekin kissakahvilaan Tampereelle asti. Miksen lähtisi? Kissoja ei voi ikinä ihastella liikaa.

Viiru ja vieraskirja

Aika hauskaa muuten. Keravalta pääsee nykyään vaihdoitta Tampereelle, jos junalla kulkee. Lähiliikenne pelaa. Mennessä kylläkin vaihdoin Riihimäellä Pendolinoon, koska Tuija oli laittanut viestiä, että tulee itse yhdeksi Tampereen rautatieasemalle. Tampereen aseman Ärrällä olikin yhden aikaan pieni joukkio kissanaisia. Jostain syystä kaikilla jotain aiheeseen liittyvää päällä tai mukana. Kissanaiset on siis helppo tunnistaa.

Kissakahvila Purnauskis on lyhyen kävelymatkan päässä Tampereen asemalta. Vettä satoi, mutta se ei haitannut, koska kissoista jutellessa tällaisia lieveilmiöitä ei edes huomaa.

Kissakahvilan emäntä kertoi, että heillä on tarkoitus ottaa kaksi uutta pentua Purnauskiksen ja Helkatin kahviloihin. Yksi kumpaankin. Kissanpennut olivat harjoittelemassa varsinaista kahvilaelämää ensimmäistä kertaa meidän kissabloggaajien kanssa. Kiitos. Tämä oli suuri kunnia kissaihmisille. Pennut Peipponen ja Namitassu olivatkin melkoisia vilperttejä. Ihan mieletöntä leikkimistä ja energiaa Ja nyt on niin, että ehdin jo sekoittaa kumpi pentu oli kumpi. Instaan ja omille Facebook-sivuille nimesin Peipposen Namitassuksi. Namitassusta en itse asiassa saanut kunnon kuvaa ollenkaan. Sen verran vilkas tyyppi oli kyseessä.

Väsynyt Peipponen. Ethän istu minun päälleni.

Menin kyllä sekaisin muissakin nimissä eli myönnettäköön, nimet eivät ole vahvinta osa-aluettani. Jos oikein ymmärsin ja kuulin, niin kaunis Lumi on jättämässä kissakahvilaelämän. Aivan oikeasti. Kissa tietää olevansa kaunis ja osaa myös asettautua asentoihin, jotka korostavat entisestään hänen kauneuttaan.

Kuvankaunis Lumi

Hugo oli villi tapaus. Villi siinä mielessä, että kissa on selvästi ollut kotona ruoka-aikaan, mutta hän tiesi kuitenkin, että PrimaCatin lahjoitamissa salaperäisissä paperikasseissa oli ruokaa. Hugo halusi tutkia paperikassit seikkaperäisesti. Välillä Lumipallo kävi hieman avustamassa.

Hugo vahtii, ettei kukaan varasta PrimaCatin tuotekasseja

Lumipallo olikin varsinainen kiipeilijä. Kissa tykkäsi olla korkealla ja katsella alamaisiaan yläilmoista. Viiru yritti välillä mennä Lumipallon kaveriksi, mutta siitä Hänen Korkeutensa ei pitänyt. Yläilmat ovat vain Lumipalloa varten. Sutjakka kissa olikin. Kiipeily selvästi auttaa pitämään linjat kurissa. Pitäisikö minunkin alkaa kiipeillä seinillä?

Hänen Korkeutensa Lumipallo

Piki-Nelli ja Micu ovat komeita pitkäkarvaisia kissoja. Piki-Nelli osoittautui vaikeaksi kuvauskohteeksi, mutta Micua oli helppo kuvata plyysisohvan syövereistä. Sen sijaan Piki-Nelliä ei tarvinnut houkutella syömään namipaloja. Kissa söi kaikki herkut kädestäni tai taisi Lumi saada pari pientä palaa.

Micun mielestä plyysisohvalla on kiva loikoilla

Kahvilassa saimme myös herkutella. Kultahipuilla maustettua kuohuviiniä, vaahtokarkkeja, mansikoita ja marenkia. Niin ja dippinä lämmintä suklaakinuskikastiketta. Syntisen hyvää. Nam. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kahvilan sisustus on hyvin kissa-aiheinen. Ihana.

Herkkuja. Nam.

Aika kuluu hirvittävää vauhtia, kun on samanhenkisten ihmisten seurassa. Olisin voinut viipyä kahvilassa pidempäänkin, mutta olin ostanut kotimatkalle lähiliikennelipun, joten parin tunnin kissailujen jälkeen oli aika sanoa hyvästit ja lähteä kotimatkalle. Jotenkin on sellainen tunne, että jatkossakin haluan kissakahvilaan kissabloggaajien kanssa.

Kotiin viemisiksi saimme PrimaCatin lahjoittamat tuotekassit. Lämmin kiitos. Myös Herra Karvajalka kiittää. Yleensä Karvajalka ei ole kovin kiinnostunut ruoasta, mutta tällä kertaa oli pakko sukeltaa pakkausten alle. Ihme ja kumma oli myös se, että paperikassi ei kauheasti kiehtonut, vaikka piti sitä sen verran nuuhkia, että huomasi kassissa jonkin toisen kissan tuoksua.

Herra Karvajalka tutkii PrimaCatin tuotekassin sisältöä

Suurkiitokset myös Tassulinnan Tuijalle mahtavasta iltapäivästä. Kiitos myös arvontavoitosta numero 1. Iso pakkaus ruokaa. Herra Karvajalka tykkää.