Tiedättekö sen tunteen, kun jokin kirja päättyy ja tulee
sellainen olo, ettei mikään kirja pitkään aikaan voi kolahtaa samalla tavoin
kuin juuri lukemasi kirja? Minulle harvoin tulee dekkareiden kanssa tällaista
tunnetta, mutta nyt tuli. Emelie Scheppin Hidas
kuolema (HarperCollins Nordic, 2018) on kirja, jonka jälkeen pelotti ottaa
uutta kirjaa luettavaksi, koska jos en kokisi samanlaista lukuelämystä, tulisi pettynyt olo.
Ensihoitajat Sandra ja Philip kohtaavat karmaisevan näyn
mennessään kiireiselle hoitokeikalle. Nainen on pahoinpidelty todella pahasti,
eikä ensiapu enää riitä. Nainen kuolee matkalla sairaalaan. Asia siirtyy
poliisin tutkittavaksi ja vastuun tukinnasta saa ottaa syyttäjä Jana Berzelius vanavedessään
rikosylikomisario Henrik Levin ja rikoskomisario Mia Bolander. Ei kuitenkaan
riitä yksi menehtynyt nainen. Ruumiita alkaa tulla lisää. Kuka on
sarjamurhaaja?
Samaan aikaan sairaalasta on karannut murhasta epäilty
Danilo Peña. Mies Janan menneisyydestä. Jana joutuu tahtomattaan sotketuksi
myös tähän tapaukseen. Murhaajan kiinni saamisen ja Peñan tapauksen päälle
Janan elämää varjostaa äidin äkillinen kuolema. Liian paljon lastia yhden
naisen harteille. Varsinkin kun Jana ei omista asioistaan avaudu kenellekään.
Aivan mielettömän kiehtova dekkari, jossa on oikeastaan
kaksi erillistä tarinaa. Sarjamurhaajan etsintä ja Peñan kiinni saaminen.
Toisaalta, voiko näillä kahdella asialla olla jotain yhteistä? En halua
paljastaa liikaa, koska tämä kirja on itse luettava. Täytyy kuitenkin myöntää,
että Schepp todellakin osaa kirjoittaa. Kirja on piinaava, koukuttava ja
jännittävä. Pidän myös siitä, että vaikka kirja onkin koukuttava, niin luvut
ovat lyhyitä ja kirja on helppo laskea käsistään silloin, kun on lukutauon
paikka. Kirjan henkilöhahmot ovat hyvin luotuja. Janan sulkeutuneisuus,
Henrikin tarkkasilmäisyys ja Mian äkkipikaisuus.
Kirjassa otetaan mielestäni kantaa lääkkeiden väärinkäyttöön
ja työuupumukseen. Kuinka helppo ihmisen on joutua pillerikierteeseen
huomaamattaan. Lääkkeiden väärinkäyttöä on vaikea katkaista ja saattaa mennä
pitkäänkin ennen kuin läheiset huomaavat riippuvuuden. Työuupumus on myös asia,
johon pitäisi puuttua. Työpaikalla lähimmät työkaverit varmasti huomaavat
tilanteen ja tämä pitäisi ottaa puheeksi. Itse tiedän kokemuksesta, että työuupumuksesta
ei välitetä, vaikka siitä puhutaankin. Keskustelu lopetetaan yleensä vaikenemalla, kun asia otetaan puheeksi. Ei haluta keskustella
ikävistä asioista.
Hidas Kuolema on
kolmas Jana Berzelius -dekkari. Itse olen lukenut aiemmin sarjan toisen osan Valkoiset jäljet (2017). Vaikka kirjat
ovat itsenäisiä tarinoita, voisi olla hyvä, jos kirjat lukisi kronologisessa
järjestyksessä, koska edelliset osat tukevat uudempaa osaa. Tämä sarja
kannattaa pitää ehdottomasti mielessä, kun kaipaa laadukasta dekkaria
luettavaksi.
Emelie Scheppin Hitaan
kuoleman on suomentanut Meri Ala-Tauriala. Ruotsinkielinen alkuteos Prio ett ilmestyi vuonna 2016. Emelie
Scheppistä mainittakoon vielä sen verran, että nainen on Ruotsin dekkarikirjailija vuosilta 2016 ja 2017.
Sain kirjan kustantajalta, joten lämmin kiitos jännittävästä
lukuelämyksestä lähtee sinne suuntaan.
Kiitos kirjan mielenkiintoisesta esittelystä. Tämä on minulle ihan tuntematon kirjailija, mutta rupesi kiinnostamaan. Uudet dekkarivinkit ovat aina tervetulleita.
VastaaPoistaHieman olen ihmetellyt, miksen itsekään ole kuullut Emelie Scheppistä kovinkaan paljon, vaikka kyseessä on todella taitava dekkaristi. Toivottavasti viihdyt sarjan parissa, jos näitä alat lukea. :)
PoistaJuuri sain myös tämän kirjan luettua loppuun ja pidin myös. Tästä ja hänen edellisestä kirjastaan Valkoiset jäljet tulee mieleeni monin paikoin hieman hyvässä mielessä nopeutettu Lars Keplerin dekkari. Muistuttavatko Scheppesin kirjat mielestäsi Keplerin kirjoja?
VastaaPoistaNyt täytyy myöntää, että sivistyksessäni on aukko. En ole tainnut lukea yhtään Keplerin dekkaria. Toisaalta, jos Scheppin dekkarit ovat nopeutettuja "Keplereitä", niin Kepleriin täytynee myös tutustua, kunhan ei vain ole liian hidastempoista. :)
PoistaKeplerin ehkä vähän kuvailevampia, mutta eivät kyllä hidastempoisia ☺. Emelie Schepp oli Korjaamon dekkarilauantaissa haastateltavana ja siellä ekan kerran vasta hänen nimensä kuulin. Hyviä ja napakoita ainakin nämä kaksi lukemaani dekkaria.
PoistaItsellänikin olisi ollut tilaisuus viime syksynä kuulla Scheppiä livenä, mutta oli jotain muuta menoa, enkä voinut iltamiin osallistua. Antaa aina enemmän, kun olet kuullut kirjailijan itsensä kertoan teoksistaan.
Poista