Iloista mieltä Iittalasta

Tällä viikolla oli yksi jokakesäinen retkipäivä Naivistit Iittalassa -näyttelyyn. Näyttely, joka takuuvarmasti tuo hymyn huulille. Iloa ja värejä. Pieniä yksityiskohtia, hauskoja kannanottoja ja ajankohtaisia teemoja. Teoksia, joita voisi tutkia pitkään ja hartaudella. Näitä kaikkea ja paljon muuta tarjoaa kesän iloisin näyttely. Tänä vuonna Iittalassa vietetään 30-vuotisjuhlia. Uskomatonta, että näyttely on kasattu jo niin monta kertaa kasaan, ja joka vuosi näyttely tarjoaa vierailijoille hurjan määrän uusia teoksia ihmeteltäväksi.

Kati Mikola: Romantiikkaa (2017)

Kati Mikolan teoksessa on levollisuutta ja rauhallisuutta. Kauniit värit, jotka ovat ihanasti tasapainossa. Rakastan myös tätä nimillä leikittelyä naivistisessa taiteessa. Jos teoksen nimi on Romantiikkaa, tarkoittaako se kirjaa, jota riippumatossa loikoileva kettu lukee vai tuota kaunista kesäidylliä? Sitä voi kukin itse miettiä. Tuollainen taulu seinällä kyllä kummasti rauhoittaisi oloa ja laskisi verenpainetta.

Petra Heikkilä: Harmaa harmonia (2018)

Mistäköhän syystä minä aina ihastun näihin kissatauluihin? Naivistisissa teoksissa erilaiset eläimet ovat yleensä hyvin edustettuja. Petra Heikkilän tauluissa olen ihastunut muotokuvamaisiin eläinaiheisiin. Usein taulua kehystävät mitä koristeellisemmat kehykset. Heikkilän tauluista tuleekin aina mieleen jokin kuninkaallinen muotokuvagalleria, jonka pääosissa ovat eriluonteiset eläimet. Hauskaa leikittelyä taiteella.

Eino Viikilä: Lucky (2018)

Aaah! Oikeasti. Naivistit Iittalassa -näyttelyssä ei ole pelkästään tauluja, vaan mukaan mahtuu myös muista materiaaleista tehtyjä teoksia. Eino Viikilän keramiikkateokset ovat hulvattomia! Kuka voisi vastustaa koiraa, joka haluaa halata? Ja nuo yksityiskohdat. Ihanat nisät. Niin, ja jos mietitään tämänkin teoksen nimeä, niin Lucky voi viitata aika moneen asiaan.

Seija Levanto: Puhtaiden lakanoiden tuoksu (2018)

Seija Levannon maalauksissa on jotain salaperäistä usvaisuutta. Tähän on syynsä. Naivistit iittalassa -taiteilijasivuston mukaan Levanto aloittaa työskentelyn silkkimaalaukseen tarkoitetuilla väreillä, jossa tekovaiheen vapaamuotoisuus tuo mukanaan omaa yllätyksellisyyttään. Pohjamaalauksen päälle Levanto maalaa mielessään muhivan idean akryyliväreillä tarkasti ja täsmällisesti. Sitä vain ihmettelen, kuinka iso työ tällaisessakin teoksessa on ollut. Kuvasta näkee, kuinka pieniä yksityiskohtia siveltimenvedot ovat olleet.

Mia Bergqvist: Lepohetki (2018)

Ihailen näitä voimakkaita värejä, jotka ovat tyypillisiä Mia Bergqvistin teoksille. Näyttelyssä, kun katselin tätä taulua, minulle tuli mieleen, että kissalla olisi lepohetki, mutta on hieman häiriötä ympärillä. Soisinkin, että näyttelyvieraat olisivat kissan lähettyvillä hiljaa, jotta saisi kissa lepohetkensä. Silmissä on sen verran anova katse.

Margit Hakanen: Pitsikaulushaikara, Luannikas nyplätys (2018)

Näyttelyssä on useita Margit Hakasen kermaiikka- ja lasimaalaustöitä. Keramiikkateoksissa on ihan oma juttunsa ja lasimaalaukset puolestaan ovat uskomattoman taidokkaita ja kauniita lintufiguureineen. Se, miksi tämä kuva oli pakko laittaa tähän, on tietenkin itse teos, mutta myös nimi. Näille nimille hihittelimme äitini kanssa. Pitsikaulushaikara, Luannikas nyplätys. Ja huomatkaa linnun pitsikaulus.

Matti Laine: Istumalakko (2017)

Matti Laineen teokset ovat aina puhuttaneet. Näissä on jokin oma juttunsa. Pidän myös puhtaista väreistä sekä siitä, että Laineen teoksissa on jotain hyvin suomalaista. Ensivilkaisulta ei taulussa ehkä huomaa mitään, mutta mitä enemmän sitä katsoo, sitä enemmän se katsojalleen antaa ja suupielet nousevat ylöspäin.

Kauko Lehtonen: Onkohan sillä oleskelulupaa? (2018)

Voiko teos olla enempää ajanhengessä kuin Kauko Lehtosen Onkohan sillä oleskelulupaa? -taulu? Panda, maahanmuuttaja. Aiheita, jotka kirvoittavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Pidän siitä, kuinka hauskalta näyttävä teos laittaa pohtimaan laajempia asioita. Naivismitaiteen tarkoitus ei ole siis pelkästään viihdyttää katsojaansa, vaan laittaa myös aivonystyrät liikkeelle.

Esa Leppänen: Aamulla possutarhaan (2018)

Kierrätysmateriaalista voi taikoa vaikka mitä hauskaa vai mitä sanotte yllä olevasta teoksesta? Tällaiset jutut ilahduttavat. Tässä voi ainakin sanoa, että luovuutta ei ole yritetty millään tavoin estellä. Esa Leppäsen teos on mielettömän mainio, joka oikeasti naurattaa.

Reijo Kivijärvi: Yön kuningatar (2017)

Reijo Kivijärven teokset ovat huippuja. Hieman vinksahtaneita yksilöitä, mutta niin hauskasti kuvattuja. Yön kuningatar huvitti vielä enemmän, kun huomasin tekstin Tuupovaara Night Club. Kuvittelen, että tässä on sisäpiirivitsi naivistisissa piireissä, mutta sen verran valotan asiaa niille, jotka eivät suomalaista naivistista taidetta kovin hyvin tunne. Legendaarinen Martti Huuhaa Innanen on aikoinaan maalannut naivistisen taulun Tuupovaaran tuijottaja ja Kivijärven Yön kuningatar sopii Tuupovaara-aiheeseen loistavalla tavalla.

Merja Nykänen-Naukkarinen

Viime vuonna olimme Iittalassa oikeasti varsinaisilla taulukaupoilla. Tänä vuonna ei ollut taulu ostoslistalla, mutta sorruin johonkin muuhun. Näyttelyn lipunmyynnin yhteydessä myydään kaikkea pientä ja kivaa. Minä ostin tuollaisen ihanan keramiikkalinnun, jonka on tehnyt taiteilija Merja Nykänen-Naukkarinen. Jotenkin tuo lintu vain kolahti oikein kunnolla. Mies, joka täällä asuu, taisi myös tykätä linnusta, koska etsi linnulle heti paikan, johon lintu kotiutettiin.

Naivistit Iittalassa -näyttely on avoinna vielä muutaman viikon ajan joka päivä. Viimein näyttelypäivä on 19.8.2018. Nyt kannattaa siis kiirehtiä, jos haluaa saada iloisen mielen ja taidekokemuksen.

Näyttelyn läheisyydessä on myös paljon muutakin katseltavaa. Löytyy Iittala Outlet, Keramiikkapaja Anubis, Kultasuklaa ja Finlayson pop-up muutamia mainitakseni. Viimeksi mainitusta tein loistolöydön. Uudet pussilakanasetit puoleen hintaan + 20 %:n lisäale. Ei jäänyt tuotteille paljon hintaa. Supertarjous oli voimassa muutamia päiviä.

Oletko sinä kiinnostunut naivistisesta taiteesta vai millainen taide sinuun puree?