Keväällä kävin matkalla tuntemattomassa. Kävin Maunulassa.
Tänä syksynä sain kutsun tulla katsomaan Maunulalaista
päiväkirjaa. Otin kutsun ilolla vastaan, koska kyseessä oli maunulalaisten
julkisten päiväkirjojen purku. Siis mitä? Maunulalaiset saivat vuoden 2016
keväällä kirjastoonsa kolme tyhjää päiväkirjaa täytettäväkseen. Päiväkirjat
olivat kenen tahansa lainattavissa, ja niihin sai tallentaa omia ajatuksiaan.
Näistä ajatuksista alettiin tämän vuoden kesällä tehdä teatteriesitystä. Esitys
oli osa Kansallisteatterin ja Maunulan Maisema -yleisötyöhankkeen tuotoksia.
Jonnakaisa Risto ja Matti Onnismaa
Kuva © Katriina Gafoor, Kansallisteatteri ja Maunulan Maisema -yleisötyöhanke
|
Näyttelijät Matti
Onnismaa ja Jonnakaisa Risto
olivat saaneet kunnian lukea tai oikeastaan näytellä kohtauksia päiväkirjoista.
Kaksikon yhteen pelaaminen oli loistavaa. Vaatteet ja roolit vaihtuivat
lennossa. Pidin myös näyttelijöiden eläytymisestä päiväkirjojen sisältöön. Ei
mitään ylinäyttelemistä, vaan ihan aitojen tuntemusten julkituomista yleisölle.
Päiväkirjojen sisältö oli toteutettu loistavasti näytelmämuodossa. Ei vain
luettu päiväkirjoja, vaan esitettiin kirjoituksia sellaisina kuin ne on koettu,
kun niitä on luettu.
Maunulalaisten kirjoittamien päiväkirjojen sisältö avautui
katsojalle aitojen ja tuntevien ihmisten erilaisina tuntemuksina ja ajatuksina.
Tuli myös se hyvin ilmi, kuinka eri tavoin ihmiset kokevat ja tuntevat
lukiessaan vieraan henkilön päiväkirjamerkintöjä. Toinen voi ymmärtää lukemansa
täysin eri tavalla kuin toinen. Tällaisten päiväkirjamerkintöjen lukeminen tai
tässä tapauksessa katsominen näytelmämuodossa on kiinnostavaa. Mikähän siinä
onkaan, että ihminen on utelias tietämään, mitä saloja toiset ihmiset
päiväkirjoihin kirjoittavat?
Jonnakaisa Risto
Kuva © Katriina Gafoor, Kansallisteatteri ja Maunulan Maisema
-yleisötyöhanke
|
Näytelmän pituus oli tunnin verran. Juuri sopivan kompakti
esitys, jossa oli monia elementtejä. Pidempi esitys ei olisi ehkä toiminut. Näytelmän
alussa kerrottiin kolmesta tyhjästä päiväkirjasta, jotka hankittiin Maunulan
kirjastoon lainattaviksi ja täytettäväksi. Näytelmässä kerrottiin, että yksi
päiväkirjoista olisi hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Ihan oikeastiko joku jätti
palauttamatta yhden yleisötyön kohteena olleen päiväkirjan vai kähvelsikö joku
kyseisen kirjan? Mysteeri, jolle ei ehkä ikinä saada vastausta. Toisaalta,
voihan joku maunulalainen tai ihan kuka tahansa vuosikymmenten kuluttua nostaa
hävinneen päiväkirjan päivänvaloon. Saisimmeko silloin kuulla viimeisen
päiväkirjan salaisuuksien sisällön?
Matti Onnismaa
Kuva © Katriina Gafoor, Kansallisteatteri ja Maunulan Maisema -yleisötyöhanke
|
Maunulalaista
päiväkirjaa esitettiin vain muutamia kertoja, eikä esityksiä ole enää
tiedossa. Sinänsä harmi, koska uskon, että esitys olisi kestänyt useampikin
näytöskertoja. Esitykset olivat Maunula-talolla tai Lavaklubilla. Itse näin
esityksen jälkimmäisessä paikassa. Lavaklubin pieni ja intiimi tila toi
esityksen lähemmäksi katsojaa. Paikkana loistava. Sopii hyvin tällaiseen
päiväkirjamerkintöjen esitykseen. Samalla oli tunne kuin olisi istunut jonkun
olohuoneessa seuraamassa esitystä elävästä elämästä. Sitä paitsi Lavaklubin
kultainen glögi, jos nimen oikein muistan, oli mahtavan makuista. Suosittelen
piipahtamaan ja maistamaan.
Maunulalainen
päiväkirja sai ensi-iltansa Maunula-talossa torstaina 15.11.2018.
Rooleissa: Matti Onnismaa ja Jonnakaisa Risto
Ohjaus: Eveliina
Heinonen
Ohjaajan assistentti: Jutta
Lahtinen
Dramaturgia: Juho
Gröndahl
Pukusuunnittelun konsultaatio: Saija Siekkinen
Valosuunnittelu: Mirva
Jantunen
Äänisuunnittelu: Veli-Pekka
Lahtela
Laulun sävellys: Jonnakaisa Risto
Tarpeisto: Irene Lång
Naamiointi: Hanne
Hurskainen, Eve Xmua, Jani Kylmälä ja Jaana Kyöstiö
Näin esityksen medialipulla. Kiitos Kansallisteatterille ja
Maunulan Maisema -yleisötyöhankkeelle. Kiitos myös kuvalainauksista.
Hieno idea!
VastaaPoistaTosi loistava ja tällaista päiväkirjalainausta kannattaisi harrastaa muuallakin. :)
Poista