Juha Tapio: Sinun vuorosi loistaa

Minulla on huono omatunto. On huono omatunto ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin blogi on ollut lähes kaksi viikkoa hiljaa. Kissa voi paremmin tai tänään taas sai kohtauksia, mutta olen päätellyt niiden olevan reaktio johonkin ulkona olevaan vaaraan. Kenties lumikko seikkailee terassialueellamme. Stressiä siis kissalla. Stressiä myös minulla, ja siinä ensimmäinen syy blogihiljaisuuteen. Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet ehkä tämän vuoden kiireisimmät. Ei töissä, vaan vapaa-ajalla. Blogia ei ole vain yksinkertaisesti ehtinyt päivittää. Toinen syy huonolle omalletunnolle on Juha Tapion kirja Sinun vuorosi loistaa (Minerva, 2017). Lainasin kirjan jo aikoja sitten kirjastosta ja luinkin sen, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa postausta. Olen vain uusinut lainaa, kunnes enää en voinut uusia. Kirja olisi pitänyt palauttaa maanantaina ja nyt on torstai. Sakoille meni. Olen lainsuojaton.

Juha Tapion kirjan tulin lainanneeksi vahingossa. Olin kirjastossa runohyllyn ääressä ja päätin lainata kirjan, joka käteeni osuu. Juha Tapio voitti. Oikeastaan olin ihan tyytyväinen asiaan. Itse en ole mitenkään musikaalinen, enkä kauheasti kuuntele musiikkia, mutta toki olen kuullut Juha Tapion musiikkia. Lisäksi Vain elämää -sarjan toinen tuotantokausi oli ainut, jonka sarjasta kokonaan katsoin. Juha Tapio oli kyseisellä tuotantokaudella mukana ja miehestä välittyi jollain tavoin hyvin lämmin kuva. Oli siis jotenkin ihana tarttua miehen kirjaan, joka on koottu Juha Tapion laululyriikasta.

Sinun vuorosi loistaa sisältää toinen toistaan upeampia sanoituksia, joita todellakin voi lukea runomuodossa. Kirjoitan nyt tässä postauksessa runoista, koska asiaa siltä kantimelta katselen. Juha Tapion runot ovat herkkiä kuvauksia kaikesta sellaisesta, mitä ympärillämme on, mutta emme niitä tule aina huomanneeksi. Runoissa on havaintoja elämän pienistä kauniista asioista. Mitä sanotte esimerkiksi kyyneleistä kultahippuineen? Ihanasti sanottu. Ajatuskin tällaisista sanoista saa silmäkulman kostumaan. Olen ehkä melkoisen herkällä tuulella. Tapion runoista löytyy myös rakkauden ihmeitä jokapäiväisessä elämässämme. Lukiessani kirjaa, mietin, kuinka joku mies voi kirjoittaa näin kauniita asioita. En yhtään ihmettele, jos naiset ovat Juha Tapioon lääpällään. Kirjan runot ovat yksinkertaisesti kauniita.

Juha Tapion lyriikasta on mainittava myös lohduttavat sanat. Lähes puolitoista vuotta sitten toinen tätini kuoli melko yllättäen. Yksi tätini tyttäristä eli serkuistani julkaisi Facebook-sivuillaan Juha Tapion kappaleen Väsyneet maan. Muistan, kuinka kuuntelin laulun sanoja kyyneleet silmissäni. Juha Tapion sanat toivat varmasti lohtua serkulleni, mutta toivat ne minullekin. Sinun vuorosi loistaa -kirjassa ei tätä lyriikkaa ole, mutta kirjassa on monta muuta runoa, joista uskon olevan lohtua hetkellä, jolloin tuntee surua ja voimattomuutta.

Kirjan upealle kuvitukselle on annettava erityismaininta. Mahtavien luontokuvien takana on ollut Lasse Niskala (1971-2015). Jollain tavoin kuvitus tukee entisestään Juha Tapion hienoja sanoituksia.

Eletyt päivät tuntuu,

mut kipu on köykäinen kosketus vain,

terassin lyhtyä kiertävä koi.

Kipua on mut ei tuskaa,

eletyn elämän kolhuja vain,

jotakin totta ja voimaakin.

Ote lainattu Juha Tapion runokirjan Sinun vuorosi loistaa runosta Jotain niin oikeaa.

Juha Tapion runokirjaa Sinun vuorosi loistaa voin lämpimästi suositella kaikille lohtua ja kauniita sanoja kaipaaville.

Juha Tapion Sinun vuorosi loistaa -kirjalla osallistun Reader,why did I marry him? -blogin runohaasteeseen.