Emelie Schepp: Kadonnut poika

Olin kovasti yllättynyt ja kiitollinen saamastani yllätyskirjapaketista, jossa oli kaksi mielenkiintoista kirjauutuutta. Kirjapaketin toinen kirja oli Emelie Scheppin Kadonnut poika (HarperCollins Nordic, 2019), johon halusin tarttua mahdollisimman nopeasti, koska varsin tuoreessa muistissa oli Scheppin edellisen dekkarin suomennos. Jännitystä tiedossa siis.

Sam on kaupassa, kun hänen kotiinsa on tunkeuduttu. Vaimolta on viety henki ja kuusivuotias Jonathan on kidnapattu. Miehen elämä musertuu yhdessä hetkessä. Komisario Henrik Levin ja rikospoliisin tutkija Mia Bolander saavat tehtäväkseen selvittää, mitä pojalle on käynyt ja missä hän nyt on. Mukana tutkimuksissa on myös syyttäjä Jana Berzelius. Tutkimukset alkavat kangerrellen, koska Sam ei osaa tai halua kertoa mitään perheestään. Sam otetaan tutkintavankeuteen, koska onhan miehen jossain vaiheessa kerrottava enemmän perheestään.

Ennen kidnappausta Jana Berzelius saa tiedon, että vankilassa istuva Danilo Penã haluaa tavata hänet. Jana ei puolestaan halua olla enää ikinä missään tekemisisissä pahamaineisen rikollisen kanssa. Nainen joutuu kuitenkin tekemään vaikeita valintoja, kun hän rakastamaansa miestä, Periä, aletaan uhkailla. Kovapintainen Jana ei tunnu ikinä pääsevän eroon Danilosta.

Emelie Scheppillä on kyllä mieletön taito kirjoittaa dekkareita. Kadonneen pojan tarina on karmiva. Tarinan edetessä vaihtelin syyllistä jatkuvasti, koska ainahan sitä arvailee ja on tietävinään, kuka on syyllinen. En olisi ihan heti uskonut, kuinka taitavasti tarina on rakennettu. Pidän myös siitä, millä tavoin Schepp vie varsinaisen rikostarinan rinnalla tarinaa Janasta ja Danilosta sekä heidän yhteisestä menneisyydestään. Minua oikeasti kiinnostaa tietää, miten heidän tarinansa jatkossa kehittyy. Taitavaa lukijan koukuttamista tällainen.

Pidän siitä, kuinka Scheppin dekkareiden tutut henkilöhahmot Jana, Henrik ja Mia, ja miksei Danilokin, ovat tulleet kirja kirjalta tutuimmaksi. Henkilöillä on selvät luonteenpiirteet, jotka tulevat hyvin esiin. Jana on hyvin itsenäinen ja mielestäni erikoinen nainen. Oikeasti aikamoisen pelottava, vaikka osaakin käyttäytyä työroolissaan korrektisti ja sivistyneesti. Voisinkin luonnehtia, että Janalla on selkeästi kaksi eri persoonaa. Henrik puolestaan vaikuttaa terävältä, mutta sympaattiselta ja Mia ailahtelevaiselta. Täytyy sanoa, että Mian elämän koukerot alkoivat naurattaa kirjaa lukiessa, mikä oli hyvä, koska muutenhan dekkari olisi ollut varsin pelottava.

Scheppin dekkareista tuntuu löytyvän aina myös jokin teema. Tällä kertaa vahvimpana teemana oli mielestäni mielenterveyden ongelmat. Kirjasta saa hyvän kuvan siitä, millaista saattaa olla, kun ihmismieli on murtunut kokonaan. Kuinka tällainen vaikuttaa lähipiiriin, ja voiko sellaisesta ikinä tervehtyä kokonaan Raskas aihe, joka varmasti koskettaa monia.

Kirjan ruotsinkielinen alkuteos Pappas pojke on ilmestynyt vuonna 2017. Kirjan on suomentanut Meri Ala-Tauriala, kuten ainakin kaksi aiempaakin saman sarjan teosta.

Emelie Schepp on valittu Ruotsissa kolmena peräkkäisenä vuotena vuoden dekkarikirjailijaksi. Jos siis kaipaat hyvää dekkaria, niin kannattaa ehdottomasti valita jokin Emelie Scheppin dekkareista tai oikeastaan paremminkin ehdotan, että luet kaikki tämän sarjan dekkarit järjestyksessä. Itseltäni on jäänyt lukematta ensimmäinen osa Ikuisesti merkitty. Se täytyy kyllä ehdottomasti jossain vaiheessa lukea.

Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”jännitys”, koska synkkä metsä.

Lämmin kiitos kustantajalle yllätyskirjapaketista.