Tuuli Tamminen-Syrjälahti: Harmaa säteilee

Piti ehtiä ennen joulua postaamaan vaikka mitä, mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Kaiken lisäksi sairastuin sopivasti flunssaan jouluksi. Alkaa olla perinne. Ilmeisesti stressi laukeaa ja olen avoin kaiken maailman pöpöille. Tapaninpäivänä olen kuitenkin ottanut rennosti. Olen nukkunut lähes koko päivän, kunnes muistin, että huomenna pitää palauttaa kirjastoon yksi kirja. On siis aika runouden. Tuuli Tamminen-Syrjälahden Harmaa säteilee (Artbox Irja, 2013) osui käteeni sattumalta kirjaston runohyllystä, eikä ollutkaan mikään hullumpi sattuma.

Harmaa säteilee on helposti lähestyttävä runoteos. Kirja on jaettu kuuteen eri kokonaisuuteen, josta löytää lohtusanoja tai ajatuksia eri elämäntilanteisiin. Rakkauden suuruutta voi kuvata hyvin yksinkertaisesti, mutta kauniisti. Elämä koostuu jokapäiväisistä asioista ja teoista, joita ei normaalisti huomaa, mutta jos antaa katseensa ja ajatuksensa hetkeksi pysähtyä, havaitsee, kuinka erikoislaatuisia asioita ympäriltään löytää. Luonto näyttäytyy jokaiselle omanlaisenaan. Luonto koostuu käsittämättömän isoista asioista tai ihan vain pienistä osista. Kokoelman Kasvu-osio on riipaiseva. Kolmetoistavuotiaan nuoren oman itsensä etsintä, oman äidin dementoituminen. Aiheita, jotka koskettavat syvältä. Kirkonpenkissä koostuu kristillisistä runoista, jotka eivät ehkä aivan auenneet minulle. En tunne itseäni kovin kristilliseksi henkilöksi, vaikka edelleen kirkkoon kuulunkin. Uskon kuitenkin, että näistäkin runoista löytyy lohtua, jos Jumala on lähellä sydäntä. Kokoelman päättää Lähtö, jossa kuolemaa lähestytään hyvin kauniin sanoin.

Kirjan jaottelu on onnistunut mielestäni todella hyvin. Jotenkin tuli tunne, että ohueen kokoelmaan oli saatu yksien kansien väliin monta suurta teemaa. Mikään teema ei kuitenkaan mielestäni kärsinyt toisen teeman ylivoimaisuudesta. Kirja on ehdottomasti tasapainoinen ja kauniisti kirjoitettu sekä koottu. Pidin myös Tamminen-Syrjälahden selkeäsanaisuudesta. Ei tarvinnut kahdesti miettiä, mitä runoilija tahtoo sanoa, vaikka toki joudun runoja aina lukemaan useampaan kertaan ja maistelemaan sanoja. Runojen lukeminenhan on täysin erilaista kuin romaanien lukeminen. Runoja lukee huomattavasti hitaammin, mutta hienot sanat jäävät helposti mielen sopukoihin. Tykkäsin myös siitä, kuinka osassa runoissa etelä-pohjanmaalaisuus tulee ilmi.

Seison portailla

     järvellä sumu soutaa hitaasti hämärässä

On aivan hiljaista

kissantassujen jäljet palelevat ohuessa lumessa

Ote lainattu Tuuli Tamminen-Syrjälahden runoteoksesta Harmaa säteilee.

Tuuli Tamminen-Syrjälahden Harmaa säteilee kannattaa lukea, jos haluaa lohduttavaa ja ajatuksia tuovaa lukemista.

Tuuli Tamminen-Syrjälahden Harmaa säteilee kirjalla osallistun Reader, why did I marry him? -blogin runohaasteeseen.