Teatterissa: Kolme sisarta

On teatteriesityksiä ja on teatteriesityksiä. Parhaimmillaan teatteriesitys on kuin taideteos, jota voi vain huokaillen ihailla. Sellaisen taideteoksen näin vastikään Kansallisteatterissa. Paavo Westerberg on ohjannut Anton Tšehovin Kolmesta sisaresta mestarillisen esityksen, joka ei todellakaan jätä katsojaa kylmäksi. Upea kokonaisuus, joka on toteutettu tavalla, joka toimii. 

Marja Salo, Emmi Parviainen, Elena Leeve, Samuli Niittymäki ja Olavi Uusivirta

Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri

Pikkukaupunki ja kolme isänsä menettänyttä sisarusta. Niin, ja tietenkin myös isänsä menettänyt mies. Olga (Elena Leeve) on opettaja, joka on aina valmis auttamaan. Samaan aikaan nainen tuntee tyhjyyttä. Elämällä ei ole hänelle mitään annettavaa. Maša (Emmi Parviainen) puolestaan on naimisissa paikallisen opettajan kanssa. Isän kuoleman jälkeen Maša ei ole enää pystynyt soittamaan. Hän ajelehtii elämän vietävänä. Avioliitossa on jotain pielessä, eikä aikaakaan, kun Maša rakastuu toiseen mieheen. Irina (Marja Salo) puolestaan haaveilee oikeasta rakkaudesta, jota kotikaupungista ei löydy. Irina toiveena on myös tehdä työtä, koska työn tekeminen on arvokasta. Yhteistä sisaruksille on toive päästä Moskovaan. Kaupunkiin, jossa he voisivat elää unelmaansa. Andrei (Eero Ritala) on vaimonsa Natašan (Anna-Maija Tuokko) talutushihnassa. Mieheltä on odotettu paljon, mutta lähinnä pettymyksiä on tullut vastaan. Isän varjo leijuu alati läsnä sisarusten teoissa ja ajatuksissa.

Täytyy sanoa, että ihailin Marja Salon herkkää, mutta hyvin vaikuttavaa eläytymistä Irinan rooliin. Yksinkertaisesti taitavaa työskentelyä. Emmi Parviaisen voimakas tulkinta läpi näytelmän ansaitsee puolestaan erikoisaplodit. Mašan rooli oli kuin tehty naiselle. Yksi, joka oli kuin aivan toisesta maailmasta, oli Anna-Maija Tuokko. Nainen oli mielipuolisessa ja bitchmäisessä roolissa, joka vuoroin pelotti ja vuoroin huvitti. Huikeaa, kuinka hyvin tällainen pelasi näyttämöllä. Esko Salminen nähdään näytelmässä ikääntyneen sotilaslääkärin Tšebutykinin roolissa. Tähänhän ei voi edes mitään sanoa tai kirjoittaa. Miehen näyttelemistä on aina hienoa katsoa. Etenkin monologikohtaus oli huippu.

Esko Salminen

Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri

Ennen näytelmän alkua hieman harmittelin parvipaikkoja, mutta vielä mitä. Parvella istuminen ei haitannut etenkään ensimmäisellä puoliajalla. Näytelmä oli rakennettu siten, että näyttelijöitä kuvattiin ja kuvatallenne näkyi parven korkeudella valkokankailla. Näyttelijöitä ei siis välttämättä aina edes nähnyt näyttämöllä, vaan he olivat piilossa lavasteiden tai lavasteena olevan kartanon sisällä, jossa kohtausta käytiin. Kartanon ikkunaruuduista saattoi jotain vähäistä näkyä, jos oikein tirkisteli. Kiehtova, mutta toimiva tapa tuoda näytelmä katsojien verkkokalvoille. Toisella puoliajalla esitystapa muuttui hieman perinteisemmäksi. Pitää muuten mainita, että näytelmän loppupuolella suuret lavasteet nousivat ikään kuin porrasmaisesti ylöspäin ilmaan. Samaan aikaa taustalla kuului musiikki tai kilisevä ääni, josta tuli mieleen jättiläismäinen tuulikello. Kaunista!

Näytelmän valaistus, tehosteet, lavastus ja videot olivat uskomattomassa sopusoinnussa keskenään. Tässä on täytynyt olla valtava työmaa, jotta esityksestä on saatu sen näköinen kuin se on. Oikeasti en yhtään valehdellut postauksen alussa, kun kirjoitin taideteoksesta. Kiitos koko työryhmälle.

Emmi Parviainen ja Terhi Panula

Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri

Paavo Westerberg oli aiemmin syksyllä kertomassa näytelmästä bloggariklubilla. Westerberg kertoi, että Kolme sisarta on ajasta ja paikasta riippumaton klassikko. Westerbergin mukaan klassikot tarraavat nykyaikaan ja kirkastavat tämän ajan. Hänen mielestä Kolme sisarta onkin nykyihmisen kuva. Näytelmässä liikutaan ajattomuudessa tai useassa ajassa. Näytelmästä löytyy myös viitteitä tähän aikaan ja tulevaan . Westerberg heitti ilmaan myös ajatuksen, onko Tšehovin kolme sisarta oikeasti vain yksi henkilö. Tšehovia itseään henkilöissä on joka tapauksessa mukana.

Nyt on pakko myöntää, että Kansallisteatterin Kolme sisarta on yksi ehdottomasti parhaimpia näytelmiä, joita olen vuoden aikana nähnyt. Esitykset jatkuvat ainakin kevätkauden 2019 ajan, joten jos mietit jollekin taiteesta pitävälle sukulaiselle tai ystävälle joululahjaa, niin se on tässä. Liput Kolmeen sisareen.

Kolme sisarta sai ensi-iltansa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä keskiviikkona 21.11.2018.

Rooleissa: Elena Leeve, Samuli Niittymäki, Terhi Panula, Emmi Parviainen, Eero Ritala, Esko Salminen, Marja Salo, Tuomas Tulikorpi, Anna-Maija Tuokko, Olavi Uusivirta ja Jussi Vatanen

Ohjaus ja sovitus: Paavo Westerberg

Lavastus: Markus Tsokkinen

Pukusuunnittelu: Anna Sinkkonen

Valosuunnittelu: Pietu Pietiäinen

Musiikki ja äänisuunnittelu: Sanna Salmenkallio

Videosuunnittelu: Ville Seppänen

Naamioinnin suunnittelu: Laura Sgureva

Dramaturgi: Eva Buchwald

Ohjaajan assistentti: Joel Härkönen

Kiitos Kansallisteatterille medialipusta, kuten kiitos myös kuvalainauksista.