1.9.2018

Tainaronin ihmeellinen maailma


Sain vastikään vasta postattua Leena Krohnin kirjasta Tainaron. Heti tämän jälkeen tuli mahdollisuus päästä katsomaan näytelmää Tainaronista Kansallisteatterin pienelle näyttämölle bloggariklubilaisten kanssa. Ilta oli ihanan pehmeä lasku päivälle, jota voisi kuvailla kahdella sanalla: katastrofista katastrofiin. Tainaron ja tietenkin myös Bloggariklubi pelastivat perjantain. Mieliala nousi illan mittaan korkeuksiin.

Tainaron sijaitsee kaukana tuliperäisellä vyöhykkeellä. Tainaron on kuin mikä tahansa kaupunki, mutta ei kuitenkaan ole. Tainaron on hyönteisten valtakunta. Hyönteiset eivät ole tavallisia hyönteisiä, joita voimme nähdä luonnossa tai on niitäkin, mutta Tainaronissa on myös kummallisia hyönteisiä. Osa jättiläismäisiä erikoisuuksia, osa todella outoja otuksia. Tainaroniin on päässyt matkustamaan nainen (Kati Outinen), joka kirjoittaa kirjeitä vanhalle ystävälleen entiseen kotikaupunkiinsa. Ystävä ei ikinä vastaa kirjeisiin. Onneksi kirjeiden kirjoittaja on löytänyt Tainaronista uuden ystävän ja opastajan, Jäärän (Aino Venna). Jäärä on paikalliseen tapaan hyönteinen ja kokee jatkuvaa muodonmuutosta. Kuinka tällaisessa maailmassa selviytyy nainen, joka tulee aivan erilaisista oloista?

Kati Outinen ja Aino Venna
Kuva © Kastehelmi Korpijaakko, Kansallisteatteri




Voisin ehkä sanoa inhoavani sanaa ”fantastista”, mutta nyt sitä on pakko käyttää. Fantastista! Tainaron on upea esitys, jossa Kati Outinen ja Aino Venna puhaltavat saumattomasti yhteen hiileen. Mahtava nähdä konkarinäyttelijän ja todella taitavan muusikon sopusuhtaista ja näyttävää yhteistyötä. Tuli tunne, että naiset olisivat tehneet vuosikausia yhteistyötä. Kati Outinen ei ole turhaan palkittu näyttelijä. Outisen vähäeleisyys, pienet eleet ja liikkeet vangitsevat katsojan tehokkaasti penkkiin kiinni. Kati Outinen on yksinkertaisesti taitava. Entä sitten Aino Venna? Minä, joka oikeasti en tiedä nykyisin musiikista yhtään mitään, enkä tunne nykymuusikoita. En edes tiedä, miksi Cheek on tai oli niin suosittu. Mutta se täytyy sanoa, että musikaalittomuudestani huolimatta tunnistan, kun kuulen lahjakkaan laulajan työssään. Aino Venna on muusikko, jolla on upea, kaunis ja voimakas ääni. Äänenkäyttö on laaja-alaista. Näytelmässä Venna esittää lauluja niin suomeksi, englanniksi kuin ranskaksi. Viimeksi mainitut nostattivat kylmät väreet iholleni. Aino Venna – minusta tuli fanisi kertaheitolla.

Aino Venna ja Kati Outinen
Kuva © Kastehelmi Korpijaakko, Kansallisteatteri




Tainaron on visuaalinen näytelmä, joka esittää katsojalle surrealistisen kuvan mahdollisesta tulevaisuudesta. Heti näytelmän alkaessa koin sisäisiä riemuhuutoja, kun näin näyttämölle pulpahtelevat ötökät. Siinä ne liikkuivat ja lisääntyivät näytelmän edetessä. Mainiota robotiikan käyttöä näytelmässä. Kiitos kuuluu Iiro Tujulalle ja Mikko Murtomaalle. Pidin myös näytelmän upeista ja mielikuvituksellisista asuista, joiden suunnittelusta on vastannut Auli Turtiainen. En edes voi mainita mitään yksittäistä asua, koska kaikissa oli jotain omaa viehätystä. Outinen oli tietenkin mainio hopeanvärisissä leveälahkeisissa housuissa, mutta tämä oli vain yksi asia kaikkien muiden rinnalla. Näytelmässä on käytetty tehosteina teatteriusvaa ja strobovaloja, jotka loivat Tainaronille oman tunnelmansa. Tainaronin on ohjannut Essi Rossi, joka onkin tehnyt loistavaa työtä. Jos ensi-ilta oli keskiviikkona, niin jo perjantaina esitys oli ällistyttävän valmis. Usein on niin, että näytelmä kehittyy esityskertojen kasvaessa, ja ensi-ilta voi olla jopa hieman raakile.

Aino Venna ja Kati Outinen
Kuva © Kastehelmi Korpijaakko, Kansallisteatteri




Täytyy sanoa, että olin todella vastaanottavainen Tainaronille. Kirjan luoma maailma on tuotu upeasti näyttämölle. Tässä on myös näytelmä, jonka voisin katsoa useampaan kertaan. Mietin myös sellaista, että periaatteessa näytelmää voisi mennä katsomaan kouluikäisten lasten kanssa, vaikka parissa kohtauksessa hieman synkempiä asioita käsitelläänkin. Näytelmän visuaalisuus on vain niin kiehtovaa, että soisin tämän näytelmän monen näkevän. Lisävinkkinä mainittakoon, että osa esityksistä on tekstitetty englanniksi.

Näytelmä on toteutettu yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen kanssa.

Tainaron sai kantaesityksensä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä keskiviikkona 29.8.2018.

Rooleissa: Kati Outinen ja Aino Venna

Ohjaus: Essi Rossi
Dramatisointi: Iida Hämeen-Anttila ja Essi Rossi
Esitysdramaturgia: Essi Rossi ja Iida Hämeen-Anttila
Lavastus ja valosuunnittelu: Milla Martikainen
Videoiden suunnittelu ja toteutus: Milla Martikainen ja Aino Venna
Pukusuunnittelu: Auli Turtiainen
Musiikki: Aino Venna
Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen
Naamioinnin suunnittelu: Krista Karppinen

Kiitos Bloggariklubille ja Kansallisteatterille mahdollisuudesta nähdä hieno teos. Kiitos myös kuvalainauksista.

Ihan yhden pienen toiveen vielä esittäisin. Näytelmän musiikki pitäisi saada levylle, niin voisi fiilistellä aina huonojen päivien sattuessa kohdalle.

Pakko vielä laittaa tähän loppuun Kati Outisen ja Aino Vennan Älkää luottako kukkiin -video YouTubesta.




2 kommenttia:

  1. Joskus on enemmän kuin paikallaan todeta: fantastico! Nyt on. :D
    PS. Oli kiinnostavaa lukea sun kokemus näytelmästä, kun sulla oli kirja ihan tuoreessa muistissa. Ja muutoinkin tietysti. Hieno teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näitä muiden arvosteluja on aina kiva lukea. Sinun tekstisi oli tietysti myös mahtava, kuten aina. Tainaronin voimalla jaksoi ihmeen kevyesti maanantaipäivän töissä. :)

      Poista