Piti toukokuussa postata kevään viimeisestä
Bloggariklubista, mutta aika kului ja postaus jäi tekemättä. Palaan nyt
kuitenkin hieman aiheeseen, koska kevään viimeisellä Bloggariklubilla oli
vieraana Risto Ahti kertomassa uudesta runokirjastaan Ensimmäinen rakkaus (WSOY, 2018). Tilaisuudessa saimme runokirjat
kotiin vietäviksi. Kiitos siis kustantajalle, kuten kiitos myös Risto Ahdille
mielenkiintoisesta haastattelusta.
Nyt on todella vaikea kuvailla kirjan runoja, koska Risto
Ahti on guru kirjoittamisen saralla. Joka tapauksessa ihastuin kirjan runoihin.
Pidin ihanista luontokuvauksista ja yksityiskohdista. Pidin siitä, kuinka
jossain toisessa runossa ikään kuin palattiin edellä mainittuun asiaan. Runoja
oli ihana makustella ja mietiskellä. Yhtä runoa saatoin lukea useaan kertaan ja
yrittää päästä oikein kunnolla runon sisälle. WSOY:n sivuilla kirjaa kuvataan
oivasti: ”Risto Ahti pohtii ihmisen suhdetta kieleen, mieleen, lukemiseen ja
runouteen”. Näin asia todellakin on. Etenkin mieleen liittyvät runot ovat hyvin
paljon ajatuksia herättäviä.
Risto Ahti kertoi Bloggariklubilla, että kirjoittajan pitää
ottaa vastaan se, mitä häneltä itseltään tulee luontaisesti ulos, ja mitä
elävää itsestään syntyy. On myös nähtävä elävän ja kuolleen tekstin ero.
Elävästä tekstistä näkee, mistä teksti on lähtöisin. Ahti kertoi myös sen, että
kun ihminen puhuu totta, on hän runoilija. Hienosti sanottu. Ihmisen on oltava
myös omahyväinen ja rakastettava itseään niin paljon, että voi rakastaa toista.
Tällä tavoin ihminen löytää itsestään jotain sellaista, jota voi antaa toiselle.
Filosofisia ajatuksia, jotka laittavat mielen mukavasti liikkeelle.
Runokokoelmassa on muutamassa runossa maininta joen
vahvuudesta, kuinka se virtaa suoraan, vaikka maa olisi mutkalla. Tämä on Ahdin
mukaan sitä, että kannattaa olla jääräpäinen, vaikka olisi kuinka vaikeaa.
Risto Ahti mainitsi myös mielipiteensä siitä, kuinka Ilmari Kianto uskalsi
sanoa, toisin kuin Eino Leino.
Kirjan kansikuvitus on upea. Päällys on Martti Ruokosen
käsialaa, mutta naivistinen maalaus on Henri Rousseaun Tropical Forest: Battling Tiger and Buffalo (1908). Minähän
rakastan naivistista taidetta, joten tästä ei tarvitse enempää edes avautua.
Ihana!
Ensimmäinen rakkaus on Risto Ahdin 39. teos. Ensimmäinen runoteos Talvi
on harha on peräti yli viidenkymmenen vuoden takaa vuodelta 1967. Aika
hurjaa ja ihan mieletön teosmäärä kokonaisuudessaan. Risto Ahti on toiminut
Oriveden Opistossa kirjoittamisen opettajana ja moni nykykirjailija onkin ollut
hänen opissaan. Tähän on pakko kertoa, että minäkin olin aikeissa 1980-luvulla
hakea Oriveden Opistoon kirjoittamista opiskelemaan. Iso ruskea kirjekuori tuli
kotiin, ja olisi vain vaatinut sen, että täyttelen lomakkeet ja teen
mahdolliset tehtävät, jos sellaisia vaadittiin ja haen opiskelemaan, mutta
aloin hannata. En hakenut. En sano myöskään sitä, että olisin opistoon päässyt
opiskelemaan, koska taatusti joukossa olisi ollut minua huomattavasti
lahjakkaampia kirjoittajia. On kuitenkin hauska maalailla kuvia jälkikäteen,
että olisin saattanut joskus päätyä Ahdin opetettavaksi ja ehkä tällä hetkellä
ansaitsisin elantoni jostain ihan muualta kuin sieltä, mistä nyt ansaitsen. Elämä
on täynnä valintoja.
Risto Ahti signeerasi saamani kirjan ja laittoi viittauksen
sivulle 39, jolta löytyy runo Häät.
Tähän täytyy vielä ottaa kyseisen runon ensimmäinen säe. Ajattelemisen aihetta
monille.
Koristelen kivitalon
ruusuilla
ja peitän
viiniköynnöksillä.
Niin valehtelen minkä
jaksan.
Ote lainattu Risto Ahdin teoksesta Ensimmäinen rakkaus runosta Häät.
Risto Ahdin runokokoelmalla Ensimmäinen rakkaus osallistun Reader,
why did I marry him? -blogin runohaasteeseen.
Kirjalla osallistun myös Oksan
hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”metsä”,
koska kirjan kannessa on viidakkometsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti