Lukumaraton lauantaina 26.5.2018

Nyt olisi viikonloppu täynnä kirjallisuutta Helsingissä. On nimittäin Helsinki Lit. Olisi helppo hypätä junaan ja porhaltaa pääkaupunkiin, mutta nyt on laiskuus. Haluan viettää kiireettömän viikonlopun ja ottaa omaa aikaa itselleni. Siksipä sattuikin loistavasti, että Kaikkea kirjasta -blogi räväytti lauantaille kevätlukumaratonin. Olen niin mukana tässä, koska näin voin hyvällä omallatunnolla nauttia kiireettömyydestä.

Lukumaraton kestää 24 tuntia. Maratonille osallistuja lukee juuri sen verran, mikä tuntuu itsestä parhaimmalta. Luulen, että oma sivumääränikin jää melko pieneksi, koska on taas kertynyt univelkaa viikon aikana. Aion kuitenkin lukea fiiliksen mukaan. Pidän normaalit tauot ja tankkaukset. Yöuniakaan en aio maratonille antaa. Aloitan maratonin huomenna joskus iltapäivällä, kunhan saan kiireisimmät kotityöt hoideltua.

Mitä sitten luen? Jokseenkin aika vihreäsävyisiä kirjoja tuli lukulistalle. Kirjoja yhdistää myös kotimaisuus. On vielä yksi asia, joka näitä kirjoja yhdistää. Kaikista kirjoista löytyy kirjailijan tai runoilijan minulle kirjoittama omistuskirjoitus. Ihan vahingossa tuli tällaiset kirjat valikoitua.

Saara Turusen Sivuhenkilö (Tammi, 2018) tuli tänään napattua ulkoilulukemiseksi, joten tästä on hyvä jatkaa huomenna. Ulkoilua tulee kuitenkin harrastettua kissan kanssa ja siinä samalla voi hyödyntää joutoaikaa lukemalla kirjaa. Kuinkako tämä on mahdollista? Kissan kanssa ulkoilu on paljolti paikallaan olemista. Lukeminen on siis mahdollista. Kirjasta en osaa vielä sanoa oikein mitään, koska olen aika alkusivuilla. Ensivaikutelma on hyvä.

Toisena kirjana minulla on runokokoelma, jonka sain tällä viikolla, kun Bloggariklubi kokoontui kevään viimeisen kerran. Risto Ahdin Ensimmäinen rakkaus (WSOY, 2018) ei ole paksu runoteos, mutta en välttämättä usko, että saan kirjaa luettua. Runot vaativat kuitenkin melkoisen paljon sulattelua ja useaan kertaan lukemista. Muutaman runon olen jo ehtinyt lukea. Alkuvaikutelma: kauniita.

Kolmantena kirjana minulla on Juha Hurmeen Niemi (Teos, 2017). Tästä pitää nolona tunnustaa, että kirjaa olen lukenut pitkään ja hartaasti. Lukupiiri ruoti kirjaa jo huhtikuussa, mutta minulla kirja on edelleen kesken. Reilu sata sivua on vielä jäljellä, mutta en todellakaan usko, että saan niitä maratonin aikana luettua. Kirja ei missään tapauksessa ole huono. Syy hitaaseen lukemiseen johtuu siitä, että luen kirjaa iltaisin sängyssä. Arki-iltaisin olen niin väsynyt, että usein en jaksa paria sivua enempää lukea.

Uskon, että nämä kirjat riittävät maratonille, mutta jos jostain oudosta syystä saisin kaikki kirjat luettua, niin lukupinossa odottaa jokerikirjoja vaikka kuinka paljon.

Lukumaratonin päivitysraporttia alan kirjoittaa huomenna ennen maratonia. Tule ihmeessä seuraamaan, kuinka maraton edistyy.