Kevätlukumaratonin päivitysraportti

Kohta on tarkoitus startata kevätlukumaraton. Aloitan lukemisen klo 16.00 ja päätän sen huomenna klo 16.00. Maraton alkaa lukemalla muutamia Risto Ahdin runoja, joista siirryn sujuvasti Juha Hurmeen Niemeen vai pitäisikö sanoa Niemelle. Kun lähden kissan kanssa ulkoilemaan, lähtee mukaan Turusen Sivuhenkilö. Ehdin siis lukea tänään kaikkia kirjoja ainakin hetken aikaa. Televisiota aion kyllä myös katsoa tänään. Amazing Race alkaa ja se on nähtävä, vaikka mutten en pahemmin televisiota tuijottele.

Tämä postaus päivittyy maratonin aikana, joten käykää seurailemassa, kuinka matka etenee. Ja siis toivottavasti päivittyy. Jotain ongelmia Bloggerin kanssa. Mur.

Lauantai 26.5. 2018 klo 16.00

Lukumaraton alkaa siirtymällä parin kirjan kanssa terassin lämpöön. Onneksi tulee formuloiden aika-ajot, niin ei ole mies, joka täällä asuu, vieressä höpöttämässä.

Klo 17.45 

Hitaasti etenee. Luettuja sivuja yhteensä 41. Runokirjan tyhjiä sivuja en laske luettuihin sivuihin. Aloitin maratonin lukemalla muutamia runoja Risto Ahdin runokirjasta Ensimmäinen rakkaus. Runoja, joita luin, jouduin lukemaan ajatuksella ja useampaan otteeseen. Ahti kirjoittaa yhdessä runossaan, että kreikkalaisen, kärjellään seisovan pyramidin korkeutta ei voi kukaan mitata. Myöhemmin samassa runossa mainitaan, että ihminen on kärjellään seisova pyramidi. Antaa todellista ajattelun aihetta. Huh. Juha Hurmeen Niemessä kuljin 1600-luvulta 1700-luvulle. Lukiessani kirjaa aloin ihmetellä naisten puutetta historian tapahtumien valossa. Tähän asti ei ole paljon muita naisia mainittu kuin kuningatar Kristina, mutta nyt mainittiin. Naiset saivat aikaan herätysliikkeen Lounais-Niemen rukoilevaisuus. Mutta nyt jatkuu maraton kissaulkoilulla.

Klo 20.25 

Luettuja sivuja 95. Kissaulkoilu oli lyhyt. Vain puolisen tuntia, mutta jatkoin Turusen Sivuhenkilön kanssa terassilla. Pidän lukemastani, vaikka minua hieman suututtaakin. Minä ja mies, joka täällä asuu, olemme avoliitossa. Olemme eräänlainen perhe. Kummajaisia kuitenkin siinä mielessä, ettemme ole aviossa, eikä meillä ole lapsia, ellei Herra Karvajalkaa lueta lapseksi. Sivuhenkilössä itselleni nousee esiin Suomessa hiljaiseksi vaiettu teema. Yksinelävät. Siis mitä ihmettä? Aina, kun jotkin vaalit lähestyvät, ehdokkaat esittelevät perhekeskeisiä ajatuksia, ja kuinka he ratkaisisivat lasten päivähoitopulmat. Lasten päivähoito-ongelmat ovatkin tärkeä asia, jota ei voi sivuuttaa, mutta voidaanko sivuuttaa yli miljoonan Suomessa yksin asuvan asiat. Kyllä äänestäisin sitä henkilöä, joka tällaista teemaa vaaliehdokkuudessaan ajaisi. Nyt siirryn television ääreen. Mainoskatkoilla luen runoja, mutta voi olla, että seuraava päivitys tulee vasta huomisen puolella. Amazing Racen jälkeen iltapuuhat ja Hurmeen kanssa sänkyyn.

Sunnuntai 27.5.2018 klo 10.00

Naurettavan hitaasti homma etenee. Luettuja sivuja vain 124. Illalla luin vielä hetken runoja ja Niemeä. Uni tuli kuitenkin tosi nopeasti, koska on taas univelkaa kertynyt viikon varrella. Niemeä lukiessani alkoi naurattaa, kuinka hurjia urkureita Turussa on ollut 1700-luvulla. On ollut aikamoista menoa. Aamulla kuvittelin heräävääni normaalisti ennen seitsemää. Kissa herätteli jo viiden aikoihn, mutta sain sen rauhoiteltua ja jatkoin uniani. Kun vihdoin ja viimein heräsin, oli kello jo lähemmäs kahdeksan. Hyvää maratonaikaa on mennyt siis unille. Aamuisella kissaulkoilulla sain luettua muutaman sivun Sivuhenkilöä. Nyt olisi tarkoitus mennä istumaan terassille ja lukemaan aluksi hieman runoja ja sen jälkeen Niemeä.

Klo 13.00

Argh! Luettuja sivuja vain 142. Ei etene maraton ei. Menin terassille. Oli liian kylmä. Kissa meni makuuhuoneeseen. Minä perässä. Luin sängyn päällä ja nukahdin. Näin unta, että nukuin työpaikallani ja heräsin siihen, kun esimies komensi minut huoneeseensa. Yritin nousta sängystä, joka oli jostain kumman syystä työpaikallani. En meinannut millään onnistua, koska olin niin väsynyt. Kun lopulta ylös pääsin, olivat hiukseni aivan sekaisin. Ei tällaisena voisi mennä esimiehen juttusille. Lisäksi näin unta, että veljeni oli tuonut löytämänsä pesukarhuperheen viereeni sängylle. Emo oli henkihieverissä käärittynä mattoon. Ihmettelin, miksei ollut käärinyt otusta pyyhkeeseen, kuten poikaset. Poikasia oli kaksi, joista toinen ylivilkkaana kömpi pyyhkeen sisältä pihalle. Mietin, mitä tekisin pesueelle. Ahdin runot ja Hurmeen Niemikö tällaista saa aikaiseksi? Pitäisikö siirtyä takaisin Sivuhenkilöön?

Klo 16.00

Maraton ohi. Lopullinen sivumäärä 184. Olen pettynyt itseeni. En saanut oikein kunnon draivia päälle, mutta näin tällä kertaa. Viimeisessä pyrähdyksessä luin Sivuhenkilöä ja tein kaikkea muuta kuin luin. Loppuyhteenvetona yritän muistaa, etten seuraavalle lukukerralle ota mitään sellaista luettavaa, jota olen jo muutenkin kuukausikaupalla lukenut. Jos on hidasta luettavaa, niin ei se ainakaan maratonin aikana nopeudu. Niin, ja mitään kirjaahan en siis saanut loppuun kalutuksi, kuten jo edellisessä postauksessa ajattelinkin.