Tyttöystävä

Ei se ole helppoa kissoillakaan. Herra Karvajalalla oli muutama vuosi sitten tyttöystävä. Naapuritaloyhtiöstä. Tikru. Neiti ei ulkoillut talvisin, mutta joka kevät Herra Karvajalka alkoi odottaa, milloin typykkä ilmaantuu mäelle. Ja ilmaantuihan se. Ihana Tikru, vaikka ehkä välillä hieman rasittava. Jopa niin rasittava, että piti lähteä korttelikierrokselle. Se ei kyllä Tikrua haitannut, koska hänhän seurasi ystäväänsä.

Ystävyyskin voi loppua. Tikrun isäntä tai ehkä oikeammin palvelija päätti muuttaa. Näin ollen Herra Karvajalan ja Tikrun polut kolmisen vuotta sitten erkanivat. Joka kevät Herra Karvajalka on Tikrua muistellut ja juossut mouruten kohti naapuritaloyhtiötä, jos sieltä vain ääniä on kuulunut. Ei ole kuitenkaan rakasta Tikrua näkynyt. Palvelijattarelle on tullut joka kerta surullinen olo. Toinen kaipaa ystävää, jota ei enää näy eikä kuulu.

Viime vuonna taloyhtiöömme muutti kissanpentu. Neiti-kissa, joka on kuitenkin sisäkissa. Neiti-kissan ikkunat näkyvät terassillemme, ja Herra Karvajalka onkin monet mouruamiset päästellyt, kun neiti on ikkunassa roikkunut. Kerran kissat lähestulkoon tekivät tuttavuutta, kun neitonen oli karannut ikkunasta. Oli kyllä sen verran sähäkkä mimmi, että meinasi ensitöikseen vetäistä Herra Karvajalkaa nenälle. Ei tästäkään Herra Karvajalalle ystävää tullut. Neidistä, jonka nimi on Mikki.

Tänä keväänä rappuumme muutti uusi kissa. Kaunis, pitkäkarvainen, tummanruskeanpunertava Nelli. Nelli on 14- tai 15-vuotias eli viitsien vuotta Herra Karvajalkaa vanhempi ikäneito. Tästäkö Herra Karvajalalle uusi tyttöystävä? Ensimmäinen kohtaaminen ei oikein vakuuttanut palvelijatarta. Nelli tuli palvelijattarensa kanssa ulkoilemaan. Herra Karvajalka mourusi, mutta halusi tutustua Nelliin lähemmin. Nelliä ei kiinnostanut. Sähinä ja murina olivat ainoat tervehdykset yli-innokkaalle poikamiehelle. Ei hyvältä vaikuttanut.

Seuraavana päivänä ensikohtaamisesta Nellin kanssa Herra Karvajalka juoksi intoa täynnä naapuritaloyhtiölle. Sieltä kuului ääniä. Hieman mouruntaa juoksua tehostamaan ja päämäärä tyttöystävän näkemin. Mikä pettymys kissaa kohtasikaan. Ei ollut Tikrua, eikä Nelliä. Missä kaikki tyttökissat ovat? Voiko se olla niin vaikeaa olla ystävä pienelle valkoiselle poikakissalle?

Tänään kuuntelin, että Herra Karvajalka maukuu terassilla. Fleksi meni edestakaisin. En noussut heti katsomaan, mikä kissa juoksutti. Eikä olisi tarvinnutkaan. Kissa kyllä tuli noutamaan palvelijattaren sisätiloista. Kiire oli kova. Ajattelin, että jänöpupu on taas kerran liikenteessä, koska johan me olimme yhden pupun perässä hieman aiemmin juosseet. Heitin tossut jalkaan ja lähdin ulos. Herra Karvajalalla oli selkeä suunta. Vesitornille, ja siellä sen näin. Nelli-kissa oli ulkoilemassa. Sen takiahan se kiire tulikin pojalle.

Lähestyimme Nelliä. Nelli ei ollut huomaavinaankaan. Tyttöä ei selvästi kiinnostanut yli-innokas poika. Sanoin Herra Karvajalalle, ettei Nelli taida olla sinusta kiinnostunut. Herra Karvajalka yritti lähestyä Nelliä somasti maukuen. Nelli ei katsonutkaan Herra Karvajalkaan. Päätti vain lähteä pois. Herra Karvajalka kipitti perässä ja halusi olla vain ystävä. Ei onnistunut. Nelli esitti vaikeasti tavoiteltavaa. Tyttö oli selvästi tuohtunut Herra Karvajalan yrityksistä tehdä tuttavuutta. Sähisi muutamaan otteeseen paljastaen torahampaansa. En tiedä, eikö herra Karvajalka oikeasti ymmärrä toisen elekieltä. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Niin olisi poika mennyt tytön perään rappuun asti, mutta sain ohjattua kissan terassillemme.

Saas nyt nähdä, millainen väsytystaistelu tästä tulee. Lämpeneekö Nelli ikinä valkoiselle pojalle vai onko aina yhtä kylmäkiskoinen. Kyllä ei ole helppoa Herra Karvajalallakaan. Ilman ystävää ei ole kiva olla.