Lone Theils: Runoilijan vaimo

Aivan järkyttävää, että ihminen löytää jatkuvasti hyviä kirjoja, jotka luovat paineita lukea laajemminkin kirjailijan tuotantoa. Nyt kävi taas näin. Olin viime syksynä Helsingin Kirjamessuilla Aulan ja Innon bloggaajatilaisuudessa. Tanskalainen Lone Theils oli paikalla kertomassa uutukaisestaan Runoilijan vaimo (Aula & Co, 2017). Sain kirjan tilaisuudesta itselleni, josta suuret kiitokset kustantajalle. Kirjan tanskankielinen alkuteos Den blå digters kone on ilmestynyt vuonna 2016. Suomennoksesta on vastannut Kari Koski.

Lontoon kirjeenvaihtajana toimiva tanskalainen Nora Sand saa eriskummallisen tehtävän. Kuuluisa iranilainen runoilija Manash Ismail on paennut kotimaastaan ja päätynyt Tanskaan. Hän haluaa antaa haastattelun yksinoikeudella Noralle. Miksi? Eihän Noralla ole kulttuuritoimittajan taustaa, eikä hän tiedä mitään koko miehestä. Manashilla on tähän syy. Pakomatkalla mies on joutunut eroon vaimostaan Aminasta, joka puolestaan on päätynyt Lontooseen. Ongelma on se, että Manash ei ole kuullut vaimostaan mitään ensimmäisen puhelun jälkeen. Nora saisi haastattelun, kunhan selvittäisi, mitä Aminalle on tapahtunut ja missä hän on.

Nora saa työnantajaltaan mahdollisuuden selvittää Aminan katoamista, mutta samalla on tietenkin hoidettava pakollisia työkuvioita, kuten esimerkiksi kirjoitettava syväluotaava henkilökuva tanskalaisesta nousukkaasta Erik Biehlistä tai talousartkkeli PharmaCorpista, joka on tuomassa koko maailmaa mullistavaa uutuuslääkettä markkinoille. Aminaa jäljittäessään Nora joutuu yhä syvemmälle sekaviin kuvioihin, joiden jäljet johtavat salaisuuksilla verhottuun säilöönottokeskukseen, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään, eivätkä keskuksen työntekijät uskalla puhua. Tai yksi uskaltaa, mutta seuraukset ovat kaameat.

Mistä on siis kyse? Dekkarista tai paremminkin Nora Sand -dekkarisarjasta. Onneksi tämä on vasta sarjan toinen osa ja itsenäinen sellainen eli hyvin pääsi Noran matkaan mukaan, vaikka ei ollutkaan lukenut ensimmäistä osaa. Nyt varmasti joku sanoo, että ei taas pohjoismaista dekkarikirjailijaa. Minä sanon kyllä. Lone Theils vakuutti minut heti. Hän on tehnyt Norasta kiinnostavan henkilön, joka kipuilee omassa henkilökohtaisessa elämässään rakkaushuolien kanssa. Samalla Nora on kuitenkin nainen, joka hoitaa työnsä tunnollisesti, vaikkakin välillä hieman manaillen.

Runoilijan vaimossa tarina etenee loogisesti. Tapahtumapaikkoja on paljon, mutta lukija pysyy hyvin kärryillä, jos vain keskittyy lukemaansa. Ja miksei keskittyisi, koska tarina on koukuttava. Juuri sellainen kirja, jota ei haluaisi laskea käsistään. Itse luin kirjaa työmarkoilla. Kymmenen minuutin junamatkalla ei kauheasti ehdi lukea, mutta monta kertaa nostin kauhuissani päätäni, joko olen mennyt määräaseman ohi. Sen verran nopeasti kirjan tarinaan ehti aina syöksyä mukaansa.

Helsingin Kirjamessuilla Lone Theilsistä välittyi avoin ja iloinen kuva. Kirjailija oli jotenkin heti ikään kuin vanha tuttu. Theils on itse asunut Lontoossa kuusitoista vuotta, joten kirjan Lontoo-kuvaukset vaikuttavat hyvin aidoille. Pidin myös siitä, että pohjoismainen henkilö on viety Lontoon melskeeseen ja suureen maailmaan, mutta kirjasta löytyy pohjoismaista ilmapiiriä, kuten Theils itsekin kertoi.

Lone Theilsin Runoilijan vaimo kannattaa ehdottomasti lukea, jos on lukenut sarjan ensimmäisen osan ja pitänyt siitä. Tähän kirjaan kannattaa tarttua kyllä muutenkin. Eihän dekkareita voi ikinä olla liikaa.