Hurmioituneena Hurmeesta

Oli kuulkaas sellainen maanantai-ilta tällä viikolla, ettei ihan hetkeen tule toista. Bloggariklubi kokoontui Kansallisteatterilla, ja mikä parasta, viime vuoden Finlandia-voittaja Juha Hurme oli kertomassa meille kirjastaan Niemi (Teos, 2017) sekä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä Kalevalan päivänä kantaesityksensä saavasta Lemminkäisestä.

Niemen syntyhistoria on mielenkiintoinen. Juha Hurme alkoi kirjoittaa jatkoa kirjalleen Nyljetyt ajatukset, mutta koska kakkososa ei saanut tuulta purjeisiinsa, oli Hurmeen tehtävä uudelleenarviointi. Materiaalia tutkimalla ja laittamalla asiat kronologiseen järjestykseen, päätyi Hurme kirjoittamaan Suomen historian ilman Nyljettyjen ajatusten apuhenkilöitä Aimoa ja Köpiä.

Juha Hurme

Kirjan nimi oli alun perin Itämaa tai paremminkin Österlandet, mutta lopullinen nimi muotoutui myöhemmin Niemeksi, koska Itämaasta saattaa saada vääriä assosiaatioita. Hurme kertoi, että vahvan rajauksen jälkeen Niemeä oli kiva kirjoittaa. Kirjaa varten Hurme joutui tekemään valtavaa pohjustustyötä. Internet on täynnä asiaa, mutta Hurme pitää siitä, että mennessään kirjastoon, hän löytää hakemansa, mutta samalla mukaan tulee kasa muita aiheeseen liittyviä kirjoja. Hän pitää tällaista työtä arvokkaampana, vaikka onkin hitaampaa ja hankalampaa työskentelyä.

Finlandia-palkinnosta Hurmeella on ristiriitaiset ajatukset. Palkinnosta on ilman muuta hyötyä, etenkin taloudellista, ja samalla kirjaa aletaan myydä suuria kappalemääriä. Toisaalta on ihan mielivaltaista, että kolmihenkinen valintalautakunta valitsee ehdokkaat palkinnonsaajaksi. Yksi nimetty henkilö puolestaan valitsee lopullisen voittajan. Hurmeen mielestä tämä on jonkinlaista vääryyttä, koska Suomessa julkaistaan vuosittain paljon loistavia kirjoja. Oikeasti Hurmeen mielestä ei voida määritellä, mikä on paras missäkin taiteenlajissa. Oikea kulttuurikeskustelu ei kategorisoi, vaan käy hyvää dialogia aiheesta. Tämä on eräänlaista rauhantyötä.

Niemi on Lemminkäisen pohjateos. Finlandia-palkinto jaettiin 29.11.2017. Jo pari päivää myöhemmin, 1.12.2017 alkoivat Lemminkäisen harjoitukset. Hurme kertoi, että tässä vaiheessa kaikki keskittyminen meni jo Lemminkäiseen. Niemi ei enää ollut intohimo. Yksi syy siihen, miksi Hurme halusi Lemminkäisen teatterin näyttämölle, on, että Suomella on maailman rikkain kansallisrunous. Nuoruudessaan Hurme oli vihannut Kalevalaa, kuten luultavasti moni muukin, myös allekirjoittanut. Viimeiset kymmenen vuotta Hurmeella on kuitenkin ollut motivaatio kohdallaan ja oli aika saattaa Lemminkäinen lavalle.

Kalevala-tarinat ovat Hurmeen mukaan skandinaavista alkuperää, viikinkitarinoita. Tarinat on käännetty suomalaiseen, kalevalaiseen runomittaan, josta on tullut kansanrunoutta. Kansallisteatterin Lemminkäinen ei kerro Suomesta 1000 vuotta sitten, vaan Lemminkäisen ympärille on luotu firma. Mielenkiintoista on myös se, että näytelmässä Lemminkäinen on kaksoset, sisko ja sen veli. Hurme kertoi, että pyrkimyksenä on, että katsojalla on kiva katsoa näytelmää.

On muuten sellainen juttu, että Lemminkäinen on pakko nähdä ja sitä ennen on luettava Niemi, koska teos auttaa ymmärtämään paremmin näytelmää. Oikeastaan Niemi on muutenkin lukulistalla, koska lukupiiri aikoo kirjaa ruotia huhtikuussa, ja jos ihan totta puhutaan, olisin kirjan ehdottomasti muutenkin lukenut.

Juha Hurme todellakin valloitti bloggariklubilaiset. Mahtava henkilö, jonka verbaalinen lahjakkuus on käsittämätöntä. Ei tarvinnut paljon Kansallisteatterin viestinnän tuottajan Kirsi Helstelän kysellä, kun Hurme puhui ja kertoi. Ja oli niin mielenkiintoista kuunnella tätä miestä, että olisin voinut istua samalla tuolilla vaikka kuinka pitkään. Hurmaannuin Hurmeesta täysin. Eikä se ilta muuten tähän päättynyt. Bloggariklubilaiset suunnistivat vielä Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle katsomaan hauskaa, mutta vaarallisen ajankohtaista Masennuskomediaa. 

Kiitos Kansallisteatterille hienosta illasta.