Vielä keskiviikkona Keski-Uudellamaalla olivat kauniit
valkoiset maisemat. Siksipä olikin aivan mahtavaa päästä katsomaan
Keski-Uudenmaan teatterin (KUT) uusintaensi-iltaa Kultakausi Halosenniemeen Tuusulan Rantatielle. Taidemaalari Pekka
Halosen ateljeekoti loisti upeasti valaistuna valkoisen lumen keskellä Tuusulanjärven
rannalla. Mykistyttävän kaunis näky.
Mutta mikä näytelmä on Kultakausi? Lyhyesti kerrottuna Kultakausi vie katsojan 1920-luvulle
seuraamaan kolmen taiteilijan tapaamista. Säveltäjä Jean Sibelius (Kalle Tahkolahti) on sopinut
tapaamisesta taidemaalari Akseli Gallén-Kallelan (Jari Hämäläinen) kanssa. Miehet haluavat muistella poismennyttä
runoilijaa Eino Leinoa. Yllättäen myös taidemaalari Helene Schjerfbeck (Elina Varjomäki) saapuu paikalle.
Taiteilijoiden välillä alkaa keskustelu taiteen syvimmästä olemuksesta Suomen
itsenäisyyden alkumetreillä. Välillä keskustelua siivittävät pianistin (Anu Silvasti) soittamat sävelet
Sibeliuksen tuotannosta.
Jari Hämäläinen, Kalle Tahkolahti, Anu Silvasti ja Elina
Varjomäki
Kuva © Kapina Productions
|
Jari Hämäläinen Gallén-Kallelan asusteissa toi näytelmään
rehvakkuutta ja boheemisuutta. Elina Varjomäki puolestaan Schjerfbeckin
koltussa toi roolihahmoonsa samanaikaisesti haurautta, mutta myös vahvuutta ja
realismia. Pidin myös siitä, kuinka Hämäläinen ja Varjomäki loivat
Gallén-Kallelan ja Schjerfbeckin välille käsinkosketeltavaa jännitettä.
Gallén-Kallelan ja Schjerfbeckin käydessä sanaista sotaansa, yritti Kalle
Tahkolahti Sibeliuksen puvussa luoda osapuolten välille rauhaa ja pitää
keskustelun sopuisasti Eino Leinossa. Kerta kaikkiaan hienoa dialogia ja
roolihahmojen luonteenpiirteiden esiintuomista. Nautin myös siitä, kuinka
taidokkaasti Anu Silvasti pianistin roolissa soitti otteita Sibeliuksen
teoksista. Todella kaunista kuunneltavaa.
Jari Hämäläinen, Kalle Tahkolahti ja Elina Varjomäki
Kuva © Kapina Productions
|
Oli kuin olisi päässyt kurkistamaan lähes sata vuotta ajassa
menneisyyteen. Mielestäni on loistava ajatus tuoda tällainen lyhytnäytelmä puitteisiin,
joka jo itsessään huokuu taiteellisuutta ja historiaa. Aivan kuin Halosenniemi
olisi herännyt eloon, vaikka oikeasti näytelmän taiteilijoiden kohtaaminen ei
Halosenniemessä tapahtunutkaan. Pidin myös siitä, ettei näytelmää oltu turhaan
pitkitetty. Näytelmän dialogi jaksoi kiinnostaa alusta loppuun saakka, eikä
tullut sellaista liikahengästymisen tunnetta, että mikään ei ole tarpeeksi.
Heikki Lund on käsikirjoittanut Kultakauden vuonna 2005. Näytelmä elää kuitenkin edelleen
hyvin, ja mielestäni olikin erinomainen veto, että KUT otti näytelmän uudelleen
ohjelmistoonsa 20-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi. Lund on käsikirjoittanut monta
muutakin näytelmää, joissa esiintyy Suomen kulttuurihistoriallisesti tärkeitä
henkilöitä.
Elina Varjomäki, Jari Hämäläinen, Kalle Tahkolahti ja Anu
Silvasti
Kuva © Kapina Productions
|
Jos haluat hypätä historiallisen taiteilijaseurueen kanssa
samaan huoneeseen, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan Kultakausi. Samalla voit ihailla Halosenniemen uljasta rakennusta
sekä ateljeeta. Kultakausi on
näytelmä, joka on todellakin saanut arvoisensa puitteet ympärilleen.
Kultakausi sai
uusintaensi-iltansa Halosenniemessä keskiviikkona 24.1.2018.
Rooleissa: Jari Hämäläinen, Kalle Tahkolahti ja Elina
Varjomäki
Piano: Anu Silvasti
Käsikirjoitus: Heikki Lund
Ohjaus: Kalle Tahkolahti
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Keski-Uudenmaan
Teatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.
Uskon, että tämä on ollut antoisa teatterikokemus. Aihe jo sinänsä on kiinnostava. PS. Blogissani on neljän puutarhakirjan arvonta, käyhän kurkkaamassa. Mukavaa äänestyspäivää!
VastaaPoistaOli todella kiinnostava aihe ja miljöö jo itsessään loi hienot puitteet näytelmälle.
PoistaJa äänestämässä kävin, vaikken kauhean aktiivisesti olekaan seurannut vaalitouhuja.
Seuraavaksi kurkkaamaan blogiisi. :) Kiitos vinkistä.
Mahtavaa, nostan niin peukkuja, kun olet ahkera teatterissa kävijä. En malta odottaa, että pääsen katsomaan Madama Butterflyn Oopperatalolla. Ihanaa sunnuntaita Mannilainen <3
VastaaPoistaIhmisellä pitää olla harrastus, vaikka se vaatiikin joskus hieman aikaa ja vaivaa, mutta on se varmasti sen arvoista. :)
PoistaKateellisena (myönnän, hih) olen seurannut, että olette menossa katsomaan Madama Butterflyta. Itse olen huono oopperrassa kävijä, vaikka tiedän, että se vaatisi vain hieman aktivointia. Kesäkuussa sentään olen menossa Ilmajoen musiikkijuhlille katsomaan Mannerheim -oopperaa. Sitä odotan suuresti.
Ihanaa sunnuntai-iltaa sinullekin Tiia <3