27.1.2018

Teatterissa: Kultakausi


Vielä keskiviikkona Keski-Uudellamaalla olivat kauniit valkoiset maisemat. Siksipä olikin aivan mahtavaa päästä katsomaan Keski-Uudenmaan teatterin (KUT) uusintaensi-iltaa Kultakausi Halosenniemeen Tuusulan Rantatielle. Taidemaalari Pekka Halosen ateljeekoti loisti upeasti valaistuna valkoisen lumen keskellä Tuusulanjärven rannalla. Mykistyttävän kaunis näky.

Mutta mikä näytelmä on Kultakausi? Lyhyesti kerrottuna Kultakausi vie katsojan 1920-luvulle seuraamaan kolmen taiteilijan tapaamista. Säveltäjä Jean Sibelius (Kalle Tahkolahti) on sopinut tapaamisesta taidemaalari Akseli Gallén-Kallelan (Jari Hämäläinen) kanssa. Miehet haluavat muistella poismennyttä runoilijaa Eino Leinoa. Yllättäen myös taidemaalari Helene Schjerfbeck (Elina Varjomäki) saapuu paikalle. Taiteilijoiden välillä alkaa keskustelu taiteen syvimmästä olemuksesta Suomen itsenäisyyden alkumetreillä. Välillä keskustelua siivittävät pianistin (Anu Silvasti) soittamat sävelet Sibeliuksen tuotannosta.

Jari Hämäläinen, Kalle Tahkolahti, Anu Silvasti ja Elina Varjomäki
Kuva © Kapina Productions




Jari Hämäläinen Gallén-Kallelan asusteissa toi näytelmään rehvakkuutta ja boheemisuutta. Elina Varjomäki puolestaan Schjerfbeckin koltussa toi roolihahmoonsa samanaikaisesti haurautta, mutta myös vahvuutta ja realismia. Pidin myös siitä, kuinka Hämäläinen ja Varjomäki loivat Gallén-Kallelan ja Schjerfbeckin välille käsinkosketeltavaa jännitettä. Gallén-Kallelan ja Schjerfbeckin käydessä sanaista sotaansa, yritti Kalle Tahkolahti Sibeliuksen puvussa luoda osapuolten välille rauhaa ja pitää keskustelun sopuisasti Eino Leinossa. Kerta kaikkiaan hienoa dialogia ja roolihahmojen luonteenpiirteiden esiintuomista. Nautin myös siitä, kuinka taidokkaasti Anu Silvasti pianistin roolissa soitti otteita Sibeliuksen teoksista. Todella kaunista kuunneltavaa.

Jari Hämäläinen, Kalle Tahkolahti ja Elina Varjomäki
Kuva © Kapina Productions





Oli kuin olisi päässyt kurkistamaan lähes sata vuotta ajassa menneisyyteen. Mielestäni on loistava ajatus tuoda tällainen lyhytnäytelmä puitteisiin, joka jo itsessään huokuu taiteellisuutta ja historiaa. Aivan kuin Halosenniemi olisi herännyt eloon, vaikka oikeasti näytelmän taiteilijoiden kohtaaminen ei Halosenniemessä tapahtunutkaan. Pidin myös siitä, ettei näytelmää oltu turhaan pitkitetty. Näytelmän dialogi jaksoi kiinnostaa alusta loppuun saakka, eikä tullut sellaista liikahengästymisen tunnetta, että mikään ei ole tarpeeksi.

Heikki Lund on käsikirjoittanut Kultakauden vuonna 2005. Näytelmä elää kuitenkin edelleen hyvin, ja mielestäni olikin erinomainen veto, että KUT otti näytelmän uudelleen ohjelmistoonsa 20-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi. Lund on käsikirjoittanut monta muutakin näytelmää, joissa esiintyy Suomen kulttuurihistoriallisesti tärkeitä henkilöitä.

Elina Varjomäki, Jari Hämäläinen, Kalle Tahkolahti ja Anu Silvasti
Kuva © Kapina Productions



Jos haluat hypätä historiallisen taiteilijaseurueen kanssa samaan huoneeseen, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan Kultakausi. Samalla voit ihailla Halosenniemen uljasta rakennusta sekä ateljeeta. Kultakausi on näytelmä, joka on todellakin saanut arvoisensa puitteet ympärilleen.

Kultakausi sai uusintaensi-iltansa Halosenniemessä keskiviikkona 24.1.2018.

Rooleissa: Jari Hämäläinen, Kalle Tahkolahti ja Elina Varjomäki

Piano: Anu Silvasti

Käsikirjoitus: Heikki Lund
Ohjaus: Kalle Tahkolahti

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Keski-Uudenmaan Teatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.



4 kommenttia:

  1. Uskon, että tämä on ollut antoisa teatterikokemus. Aihe jo sinänsä on kiinnostava. PS. Blogissani on neljän puutarhakirjan arvonta, käyhän kurkkaamassa. Mukavaa äänestyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella kiinnostava aihe ja miljöö jo itsessään loi hienot puitteet näytelmälle.

      Ja äänestämässä kävin, vaikken kauhean aktiivisesti olekaan seurannut vaalitouhuja.

      Seuraavaksi kurkkaamaan blogiisi. :) Kiitos vinkistä.

      Poista
  2. Mahtavaa, nostan niin peukkuja, kun olet ahkera teatterissa kävijä. En malta odottaa, että pääsen katsomaan Madama Butterflyn Oopperatalolla. Ihanaa sunnuntaita Mannilainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisellä pitää olla harrastus, vaikka se vaatiikin joskus hieman aikaa ja vaivaa, mutta on se varmasti sen arvoista. :)

      Kateellisena (myönnän, hih) olen seurannut, että olette menossa katsomaan Madama Butterflyta. Itse olen huono oopperrassa kävijä, vaikka tiedän, että se vaatisi vain hieman aktivointia. Kesäkuussa sentään olen menossa Ilmajoen musiikkijuhlille katsomaan Mannerheim -oopperaa. Sitä odotan suuresti.

      Ihanaa sunnuntai-iltaa sinullekin Tiia <3

      Poista