Michael Zadoorian: Viimeinen loma

Sain ihanan hömppäkirjapaketin HarperCollins Nordicilta. Suurkiitokset kustantajalle paketista. Tarkoituksenani oli lukea kirjat kesälomalukemisena, mutta koska olen minä, otin varaslähdön ja ahmin kaksi kirjaa jo ennen lomaani. Ensimmäiseksi tartuin Michael Zadoorianin Viimeiseen lomaan (HarperCollins Nordic, 2017), joka on ilmestynyt vastikään heinäkuussa. Kirjan englanninkielinen alkuteos The Leisure Seeker on vuodelta 2009. Kirjan on suomentanut Virpi Kuusela.

Viimeinen loma kertoo Ellasta ja Johnista, ikääntyneestä pariskunnasta, jolla vaivoja riittää. Ella sairastaa syöpää ja Johnilla on Alzheimer. Ella haluaa vielä kerran lähteä miehensä kanssa seikkailulle ja aivan kahdestaan. Pariskunta karkaa kotoaan Detroitin esikaupungista heidän ikivanhalla Leisure Seeker -asuntoautolla. Suuntana on Route 66 ja määränpäänä Disneyland Kaliforniassa. Sairaudestaan huolimatta John hallitsee edelleen autolla ajamisen kuin itsestään.

Ellan ja Johnin matkan tarkoitus on palata menneisyyteen, ja löytää uudestaan kaikki ne ilon aiheet, joita he ovat vuosien varrella lastensa kanssa kokeneet ja nähneet. Matka on pitkä ja uuvuttava. Onko mahdollista kokea enää mitään sellaista, mitä he ovat aiemmin kokeneet? Kaikki tuntuu olevan vanhaa ja rapistunutta. Vähän kuin pariskunta itsekin. Matkan aikana he pysähtyvät yöpymään leirintäalueille, joilla he viihdyttävät itseään katselemalla vanhoja dioja entisiltä perhematkoiltaan.

Johnilla on parempia ja huonompia päiviä, mutta ikinä ei ole täysin selväjärkistä päivää. Ella kuitenkin iloitsee niistä pienistä minuuteista tai sekunneista, jolloin John ikään kuin palaa entiselleen. Kyseessä voi olla jokin muisto tai ele. Matkaa varjostaa myös Ellan vakava sairaus ja hän joutuukin turvautumaan pieniin sinisiin pillereihin tuon tuosta. Ella on kuitenkin periksi antamaton. Matka on heidän viimeinen mahdollisuus olla yhdessä.

Michael Zadoorianin Viimeinen loma on hyvin kerrottu ja tarina etenee koko ajan. Pidin kirjan road trip -tunnelmasta erityisen paljon. Route 66 maisemat peilaavat hyvin ikääntynen pariskunnan elämää. Nautin myös Ellan ja Johnin matkan jokaisesta hetkestä, vaikka matka on kieltämättä osin hyvinkin rankka. Kirjan idea on myös loistava. Pitkään yhdessä eläneen pariskunnan irtiotto ja pakomatka vanhuudesta.

Viimeinen loma on kevyttä viihdettä, jossa on kuitenkin mukana paljon vakavia aiheita. Kirjassa on monia asioita, jotka naurattavat, mutta toisaalta mukana on surullisia asioita, jotka saattavat tuoda kyyneleet kasvoille. Pidin myös siitä, kuinka Zadoorian on kuvannut Ellan ja Johnin. Ella, itsepäisenä ja sisukkaana naisena, jota ikävuodet eivät niinkään paina, vaan sairaus ja ihmiset, jotka yrittävät laittaa pariskunnan asiat järjestykseen. John, liikuttavana vanhuksena, jonka sairaus näkyy joka päiväisessä elämässä selkeämmin ja selkeämmin, mutta joka siitä huolimatta luottaa vaimoonsa, kuten on aina tehnyt.

Postatessani Claes Anderssonon kirjasta Hiljaiseloa Meilahdessa, tulin maininneeksi, kuinka olen miettinyt lähiaikoina vanhenemista melkoisen paljon. Viimeinen loma asettaa myös lukijalle kysymyksiä vanhenemisesta sekä ikääntyneen ihmisen omasta että lähipiirin näkökulmasta. Vanheneminen tuo usein myös muistisairauksia, jotka aiheuttavat etenkin lähipiirille paljon huolenaiheita. Olen usein miettinyt, kuinka muistisairas itse ymmärtää sairautensa vai ymmärtääkö ollenkaan. Viimeisen loman John tuntuu tiedostavan muistamattomuuden silloin, kun on terävä hetki päällä, mutta kuinka on asian laita silloin, kun ihminen ei tunnista ketään, eikä mitään ympärillään olevaa. 

Michael Zadoorianin Viimeinen loma sopii luettavaksi, jos pitää road trip -hengestä ja uskaltaa hypätä itsepäisten vanhusten matkaan mukaan.