Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Kaivelin lukemattomien kirjojen pinoja ja löysin yhdestä pinosta joskus viime vuonna voittamani kirjapalkinnon. En edes muista, mikä kilpailu oli kyseessä, mutta kirja on joka tapauksessa Alan Bradleyn Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Bazar, 2016). Kirjan englanninkielinen alkuteos Speaking from Among the Bones on ilmestynyt vuonna 2013. Kirja on suomentanut Maija Heikinheimo.

Kirja vie lukijan 50-luvun englantilaiseen Bishop’s Laceyn kylään. Flavia de Luce asuu isänsä ja kahden siskonsa kanssa rapistuneessa perintökartanossa. Flavia on ominut Tar-enon kartanoon jälkeensä jättämän ammattimaisen laboratorion kirjoineen ja laitteineen. Tyttö rakastaa myrkkyjä, ja jakeleekin niitä ajatuksissaan kaikille, jotka häntä jollain tavoin loukkaavat. Laboratoriosta on myös hyötyä, kun nuori tyttö haluaa ratkoa rikoksia.

Bishop’s Laceyn kylän suojelupyhimys Pyhä Tancredin hauta halutaan avata pyhimyksen juhlapäiväksi kaiken kansan ihmeteltäväksi. Kirkon kryptasta löydetään kuitenkin kirkon urkurin ruumis. Flavia sattuu olemaan paikalla, ja hän pääsee jopa ensimmäisenä näkemään rikoksen uhrin. Tästä lähtee liikkeelle tutkinta, jota yrittävät auttaa salaperäinen muinaissiementutkija Adam Sowerby sekä neiti Tanty, joka tuntuu saapuvan paikalle aina pahimmalla mahdollisella hetkellä. Flavia yrittää saada mainetta ja kunniaa selvittämällä rikoksen itsenäisesti, mutta samalla hänen mieltään painaa kartanon kohtalo, joka on laitettu pakkomyyntiin. Minne perhe joutuu, jos heiltä lähtee koti?

Kirja on osa Flavia de Luce -sarjaa. Itselleni tämä oli ensimmäinen kohtaaminen kyseiseen sarjaan, mutta hinku kasvoi lukea sarjan kaikki kirjat. Eikä edes haitannut, että aloin lukea kirjasarjaa aivan jostain muualta kuin alusta. Kirja on ihastuttava, eikä vähiten siksi, että kirjan päähenkilö on 11-vuotias hullunrohkea ja älykäs tyttö. Kirjassa on jotain entisaikojen meininkiä. Kirjasarjaa on verrattu paljon Enid Blytonin Viisikko -sarjaan, ja ehkä tässä jotain sellaista onkin, mutta toisaalta itselleni Viisikko on ollut lapsuusajan kirjasarja. Flavia de Luce -sarja sopii vallan mainiosti tällaiselle hieman hupsulle keski-ikäiselle naishenkilölle.

Kirjan tunnelma on mainio, vaikka välillä aina hieman hirvittääkin Flavian uskaliaisuus sekä rikoksen ratkonnassa että laboratorion kätkössä. Pidän siitä, kuinka Bradley on saanut luotua kirjan, jonka tarina vie mennessään. Kirja on oikea hyväntuulen tuoja, vaikka kyseessä onkin salapoliisiromaani. Kirjasta löytyy viehättäviä yksityiskohtia, jotka antavat kirjaan lisää sitä jotakin. Flavia on esimerkiksi nimennyt polkupyöränsä Gladysiksi ja pitää polkupyörää parhaimpana ystävänään, jota vaalii kaikin tavoin.

Alan Bradleyn Loppusoinnun kaiku kalmistossa -kirjaa suosittelen kaikille, jotka rakastavat perinteisiä dekkareita englantilaisessa miljöössä. Lukijalla kannattaa olla myös avoin mieli, koska kirjan 11-vuotias päähenkilö on todellinen yllättäjä.

Osallistun kirjalla Facebookin Dekkariryhmän lukuhaasteeseen 2017. Alan Bradleyn Loppusoinnun kaiku kalmistossa menee luokkaan Y eli suljetun huoneen mysteeri.