Lisa Strømme: Mansikkatyttö

Kesä ja mansikat kuuluvat ehdottomasti yhteen. Siksi olinkin erittäin innostunut, kun kustantajan lähettämästä mahtavasta hömppäkirjapaketista löytyi Lisa Strømmen Mansikkatyttö (HarperCollins Nordic, 2017). Edelleen siis kiitoksia kustantajalle. Kirjan englanninkielinen alkuteos The Strawberry Girl on ilmestynyt vuonna 2016. Kirjan on suomentanut Meri Ala-Tauriala.

Eletään vuoden 1893 kesää Norjan rannikolla Åsgårdstrandissa. Paikkakuntalaiset ovat valmiita vastaanottamaan pääkaupungista tulevat varakkaat kesävieraat ja boheemit taiteilijat. Nuori tyttö Johanne Lien poimii vieraille marjoja ja hänet tunnetaankin Mansikkatyttönä, koska yksi taiteilijoista, Hans Heyerdahl, on ikuistanut tytön taululle joitakin vuosia aiemmin. Johannen äiti on järjestänyt tytölle kesäksi palvelustytön pestin Ihlenin perheen kartanosta. Palvelussuhteesta huolimatta Ihlenin perheen nuorin tytär, Johannea muutamaa vuotta vanhempi Tullik, ystävystyy hyvin nopeasti Johannen kanssa.

Tullikin saadessa tietää, että Johanne tuntee taiteilija Edvard Munchin, käyttää hän Johannea välikätenä tutustuakseen taiteilijaan. Johanne ei pidä ajatuksesta, koska Munch on kaikkien mielestä outo ja epämääräinen tapaus, jota on syytä karttaa. Tullik ei anna kuitenkaan periksi, eikä aikaakaan, kun nuorella Ihlenin tyttärellä on intohimoinen suhde Munchin kanssa. Tullik osaa olla itsepäinen tuittupää ja pian Johanne huomaa olevansa solmussa salaisuuksien verkossa. Hänen tehtävänsä on peitellä Tullikin tekemisiä.

Mansikkatyttö on ihastuttava kirja. Mielestäni Strømme on osannut kuvata erityisen hyvin Johannen puhdasta viattomuutta ja kasvamista kohti aikuisuutta sekä aikuisuuden mukanaan tuomia haasteita. Myös Tullikin intohimoinen rakkaus Munchia kohtaan on jotain käsin kosketeltavaa. Näiden lisäksi 1800-luvun Åsgårdstrand on kuvattu todella kauniilla tavalla. Henkilöhahmot ovat uskottavia kaikessa erilaisuudessaan ja kirjan tarina on mukaansa tempaava. Kirjan taiteilijapiirit on kuvattu juuri siten kuin voisi kuvitella boheemien piirien olevan. Paljon viiniä, naurua, älykästä keskustelua ja juhlia.

Vaikka kirja onkin fiktiota antaa se mahtavan kuvan Edvard Munchin tuotannosta, ja ainakin allekirjoittaneen piti hieman googlata katsellakseen tarkemmin Munchin tauluja. Totta on kuitenkin se, että Ihlenin perhe on oikeasti ollut olemassa ja romanssiakin on ollut ilmassa. Myös Hans Heyrdahl on maalannut Mansikkatytön (Jordbærpiken), vaikka salaisuudeksi on jäänyt, kuka on ollut taulun mallina. 

Kustantaja antoi ymmärtää, että Lisa Strømmen Mansikkatyttö on hömppäkirja, mutta se on mielestäni paljon muutakin. Kirjaa ehdotan luettavaksi, jos kaipaat fiktiivistä kertomusta historiallisista taiteilijapiireistä. Hieno lukukokemus kaiken kaikkiaan. Kirja jää pyörimään mieleen.