On ollut hiljaiseloa kirjapostausten suhteen, vaikka
heinäkuussa on kirjoja tullut luettuakin ihan mukavasti. Ei ole vain ehtinyt
kirjoittaa, koska vähäinen vapaa-aika on mennyt kaikkeen muuhun mukavaan. Nyt
on toivottavasti hieman enemmän aikaa, koska tänään alkoi vihdoin ja viimein
kesäloma. Joel Haahtelan Mistä maailmat
alkavat (Otava, 2017) oli heinäkuun alun lukupiirikirja. Sinänsä mukava
juttu, koska en olisi ehkä muuten tarttunut kyseiseen kirjaan.
Visa tietää elämänsä tarkoituksen jo 16-vuotiaana, kun
hänelle kirkastuu ajatus, että hänestä tulee taiteilija. Visan isä on kuollut,
mutta Visan onneksi hänen äitinsä tukee Visan tulevaisuudenhaaveita.
Nuorukainen pääsee opiskelemaan vapaaseen taidekouluun, jossa hän tutustuu
Tapioon. Nuorten miesten välille syntyy syvä ystävyyssuhde, josta Tapio
toivoisi vielä enemmän. Tapion kautta Visa tutustuu myös Tapion siskoon
Helmiin. Helmin ja Visan välille syntyy varastettuja, kiihkeitä hetkiä. He ovat
kuitenkin kaikki vielä nuoria. Visa lähtee Italiaan syventääkseen
taideopintoja. Opinnot Italiassa pitkittyvät monen vuoden mittaisiksi. Jotain
on tapahduttava, jotta Visa saa sysäyksen palata takaisin Suomeen. Muutaman
vuoden aikana Suomen taiteilijapiireissä kaikki on toisin kuin ennen. Visa palaa
vapaaseen taidekouluun opettajaksi ja avaa lopulta ensimmäisen näyttelynsä,
joka saa suuren suosion taiteilijapiireissä.
Lukupiiriläiset pitivät Haahtelan kirjasta pääosin, vaikka
jonkinlaisia uskottavuusongelmia kirjassa välillä olikin. Itse ihmettelin,
oliko Visan äiti 1950-luvulla todellakin niin vapaamielinen ja luottavainen,
että salli ainoan poikansa valita urakseen taiteilijan epävarman tulevaisuuden.
Eräs lukupiiriläinen puolestaan oli sitä mieltä, että Visan ja hänen äitinsä
suhde oli terve ja luottamuksellinen. Lukupiirissä on aina hyvä, kun tulee
eriäviä mielipiteitä, koska tällöin luettu kirja ei ainakaan ole ollut
tasapaksu. Visan vuodet opiskelijana vapaassa taidekoulussa olivat
mielenkiintoista luettavaa. Kirjasta saa kunnon katsauksen taiteilijapiireihin
1950-luvulta 1970-luvulle.
Haahtelan teksti on kautta linjan kaunista ja syvällistä. Kerronta
on hienovaraista ja ajankuvaukset hyvin realistisia. Inhorealismia ei revitellä
edes sivuten, vaan kerrotaan, vaikkei oikeasti kerrotakaan. Taiteen kuvaus tai
se, kuinka taidetta pitäisi kokea on mykistävää. Mistä maailmat alkavat on myös oppitunti entisaikojen
taiteilijoista ja heidän erityispiirteistään. Lukupiirissä minun oli pakko
kysyä, onko Haahtela itse taiteilija, koska kirjasta löytyvä taiteen
asiantuntemus on mahtavaa. Minulle kerrottiin, ettei ole, mutta sitä ei kukaan
osannut kertoa, harrastaako Haahtela itse taidemaalausta.
Jotain kirjan kauneudesta ja kerrontatavasta kertoo myös se,
lukupiiriläiset olisivat halunneet nähdä Visan ensimmäisen näyttelyn teokset.
Teokset, jotka syntyivät Visan ystävän Italiassa ottamien valokuvien
perusteella. Hyvin taitavalla tekstillä lukija saadaan uskomaan ja toivomaan,
että näkisi kaiken luonnossa.
Joel Haahtela on maalannut kauniin kirjan Mistä maailmat alkavat. Kirjaa
suosittelen henkilöille, jotka haluavat lukea kaunista tekstiä, ja henkilöille,
jotka nauttivat taiteesta.
Lukupiiri palkitsi kirjan 4 tähdellä (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti