Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen

Eräänä perjantaiaamuna työpaikan info-pisteeltä tuli sähköpostia, että minulle on paketti keskuksessa. Ajattelin, että taas on tilaamiani osia tullut väärään paikkaan, joten lähdin selvittämään asiaa. Yllätys olikin melkoinen, kun minua odotti keskuksessa kirjapaketti. Ihanaa! Ilmeisesti joku kiva tavarantoimittaja muistaa minua kesälahjalla. Työpisteelläni revin pakkauksen äkkiä auki, ja mikä yllätys paketissa olikaan! Samuel Davidkin oli muistanut minua uudella dekkarillaan Sodomasta pohjoiseen (Johnny Kniga, 2017). Suurkiitokset lähtevät siis itse kirjailijalle.

Helsingin kauppatorin liepeillä tarkka-ampujan luodin kohteeksi joutuu amerikkalainen diplomaatti. Rikostutkija Leo Asko hälytetään paikalle ja rikos selviää silmänräpäyksessä. Tai ainakin niin kuvitellaan. Askoa alkaa kuitenkin surmaajan motiivi askarruttaa ja hän jatkaa murhatutkimusta. Askon apuna on Daniel Janovsky, jonka menneisyys tuntuu varjostavan miehen elämää. Daniel on saanut rabbi Klugmanilta perinnöksi kirjaston, josta löytyy johtolankoja erääseen juutalaisten historian suurimpiin mysteereihin. Murhatutkimus ja johtolankojen selvittely vievät Janovskyn Israeliin ja Berliiniin. Matkasta tulee hengenvaarallinen. Kuinka Danielin käy?

Huh huh. Nyt on kyllä sellainen dekkari käsissä, ettei tätä malttaisi laskea käsistään. Davidkin on kirjoittanut kirjan, jossa on paljon kaikkea, mutta ei kuitenkaan mitään liikaa. On kansainvälisyyttä, on murhatutkintaa, on trillerimäistä menoa. Setvitään naissuhteita ja mietitään sukulaisuussuhteita. Kirjan juonikuviot kietoutuvat toisiinsa merkillisen kiehtovasti. Davidkinin teksti on sujuvasanaista ja tarina etenee loogisesti. Pidän myös siitä, kuinka kirjaan on saatu mahdutettua sekä murhatutkimus että juutalaisen mysteerin arvoitus. Mahtavaa kirjassa on myös se, että Davidkin on onnistunut ujuttamaan Shakespearea mausteeksi murhatutkimukseen. Lisäksi Davidkin kuvailee Helsinkiä tavalla, jolla voit tuntea itse astelevasi pitkin Helsingin katuja.

Paha ja hyvä kamppailevat kirjassa, kuten dekkareissa yleensä. Sodomasta pohjoiseen laittaa pahuuden kuitenkin kehyksiin, joka yllättää. Voiko hyvä olla paha vai onko hyvä ollut aina paha? Kirja laittaa myös miettimään, kuinka erilaisia pahuuden tasoja voi olla. Kirja ei kuitenkaan mielestäni mässäile pahuudella, vaan sympaattiset rikostutkijat Asko ja Daniel tuovat kirjaan inhimillisyyttä.

Vaikka kirjan sainkin kirjailijan kautta, en yhtään valehtele, kun hehkutan kirjaa. Aivan loistavaa työtä on Davidkin tehnyt. Pidin Davidkinin esikoisteoksesta Esikoisten lunastus todella paljon, mutta mielestäni Sodomasta pohjoiseen on vielä kovempi juttu. Ihmettelen, jos Davidkinia ei aleta jollain tavoin huomioimaan laajemmaltikin. Davidkinin uutuusdekkari ei yhtään kalpene kansainvälisten dekkareiden rinnalla.

Samuel Davidkinin Sodomasta pohjoiseen sopii erinomaisesti kesälomalukemiseksi, mutta kannattaa ehkä ensin lukea Esikoisten lunastus, niin ymmärtää kaikki viittaukset. Itse myönnän olevani koukussa. Janoan tietää, mitä jatkossa tapahtuu.

Osallistun kirjalla Facebookin Dekkariryhmän lukuhaasteeseen 2017. Samuel Davidkinin Sodomasta pohjoiseen luokittelen sarjaan Ö eli ihan wapaawalintainen kirja.