Nyt tuli hirviöotsikko, mutta ei voi mitään, koska halusin
otsikkoon lukemani runokokoelman molempien kokoelmin nimet. Siis mitä? Voiko
vaikeammin asian esittää? Aloitetaan alusta. Helmikuun Kirja vieköön! -illassa yhtenä kirjailijavieraana oli Mikko
Rimminen. Tajusin vasta illan aikana, että mieheltä on ilmestynyt runokokoelmia
ennen varsinaista läpimurtoromaania Pussikaljaromaania
(Teos, 2004). Olihan sitä runohaasteen nimissä siis tartuttava Rimmisen
runoihin. Kirjastosta niitä tietysti löytyi ja nappasin mukaani hieman
paksumman kirjan, joka kuitenkin oli ohut. Pari muuta hyllystä löytyvää teosta
olivat lähinnä vihkosia. Kotona tutkin kirjaa tarkemmin ja tajusin, että samoihin
kansiin oli sisällytetty Rimmisen kaksi runokokoelmaa. Tästä siis tulee kirjan
nimi 2 x Rimminen: Jännittävää olisi
nähdä lintuja – Sumusta pulppuavat mustat autot (Tammi, 2011).
Runokokoelma alkaa Rimmisen kokoelmalla Jännittävää olisi nähdä lintuja (2000). Kokoelman runot on
lajiteltu viiden otsikon alle. Yhteistä runoille on sanoilla leikittely. Aluksi
lähdetään liikkeelle unettomista öistä, joissa alakerran naapurissa tippakaan
ei tapa ja verhon takaa voi löytyä pimeyttä tai satavaa lunta. Kun uni on
vihdoin tullut ja on saatu levättyä, voidaan siirtyä miettimään jotain muuta ja
päädytään merelle. Ollaan matkalla tai oikeastaan matka on matkalla. Ei
kuitenkaan päästä lähellekään perille. Käydään hieman toriostoksilla ja
haistellaan kalanhajuista valoa. Lopulta päädytään jälleen yön pimeyteen ja
kulkemaan ikkunoiden taakse perheiden valoon. Mutta kyllä se aurinkokin
paistaa.
Sumusta pulppuavat
mustat autot (2003) on selkeästi erilainen kuin kirjan ensimmäinen
puolisko. Vaikka sanoilla leikittely jatkuu, on jälkimmäisen kokoelman runot
mielestäni lähempänä pieniä tarinoita. Se, mikä näissä runoissa on hauskaa ja
lukijaa kenties harhauttavaakin, on runojen nimet. Minulla meni hetki jos toinenkin, kun ihmettelin, kuinka runojen otsikot olivat vaihtaneet paikkaansa
ja meinasin jopa lähteä kirjastoon tarkastamaan asiaa alkuperäisestä runokokoelmasta.
En kuitenkaan mennyt. Tässä toisessa osassa runot on tosiaan nimetty siten,
että runon nimi on seuraavan runon alku. Kuitenkin runo, joka on
nimetty seuraavan runon alulla, sisältää otsikon iskulauseen jollain lailla. Hämmentävän
hienoa sanoilla taiteilua.
Rimmisen runokokoelma vaatii lukijalta aikaa pysähtyä ja
miettiä lukemaansa. Runot eivät välttämättä avaudu helposti, mutta niissä on
jotain hyvin rauhoittavaa. Eräänä iltana tulin jostain iltariennosta ja kävin tapani
mukaan ylikierroksilla. Hieman jo pelotti aikainen aamuherätys, koska unesta ei
ollut tietoakaan. Otin 2 x Rimmisen
käteeni ja luin pari runoa. Runot eivät olleet nukuttavia, mutta rauhoittavia
olivat. Ei aikaakaan, kun ylikierrokset olivat tipotiessään ja minä olin valmis
unten maille.
Mikko Rimmisen runokokoelmaa 2 x Rimminen suosittelen kaikille, jotka ovat pitäneet Rimmisen romaanien
sanataituruudesta. Näissä runoissa sanoilla taiteillaan oikein kunnolla.
Minä viittasin
kintaalla
ja kaikki tulivat
kuulemaan
mitä asiaa minulla oli
Lainattu Mikko Rimmisen runokokoelmasta 2 x Rimminen: Jännittävää olisi nähdä lintuja – Sumusta pulppuavat
mustat autot.
2 x Rimmisellä
osallistun Reader, why did I marry him? -blogin
runohaasteeseen. Runoja kirjassa oli yhteensä 69.
No mutta! En minäkään ole tiennyt, että Rimminen on kirjoittanut runojakin. Aina oppii uutta. Itse olen lukenut häneltä tähän mennessä vain Nenäpäivän (josta pidin). Ehkä pitäisi tutustua runoihinkin.
VastaaPoistaItse en ole lukenut Rimmiseltä Nenäpäivää. Pitäisi kyllä lukea.
PoistaRimmisen runoihin kannattaa tutustua. Niissä on kivaa sanoilla leikittelyä.
Tiesin! Mutten sentään ole lukenut, yhtään Rimmisen runoa siis. Olipa kiintoisaa kuulla niistä, kiitos. Jännittävää voisi olla lukeakin. Tuo rauhoittavuus kuulosti houkuttelevalta.
VastaaPoistaJännittävää on lukea, joten kannattaa kokeilla. Olin kyllä ilahtunut tuosta rauhoittavasta vaikutuksesta, vaikka tuntuikin, että runoissa oli paljon kaikkea.
Poista