Ljudmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla

Lukupiirin ruotiessa syksyllä Rosa Liksomin Hytti nro 6 -kirjaa joku mainitsi Ljudmila Ultskajan kirjan Vihreän teltan alla (Siltala, 2014), jossa Neuvostoliittoa kuvataan vielä paremmin kuin Liksomin teoksessa. Tästä innostuneena lukupiirissä ehdotettiin, että lukisimme Ulitskajan teoksen ja niinhän me teimme. Venäjänkielinen alkuteos Zeljonyi šatjor on ilmestynyt vuonna 2011. Kirjan on suomentanut Arja Pikkupeura.

Ilja, Miha ja Sanja ovat poikia, jotka ystävystyvät koulussa. Kukin pojista on omalla tavallaan syrjitty ja erilainen, mutta yhdessä heissä on voimaa. Iljasta kasvaa jo nuorena poikana valokuvaaja. Miha rakastaa kirjallisuutta ja runoja, mutta juutalaisuus on esteenä sille, että ovet avautuisivat yliopiston filologiseen tiedekuntaan. Onneksi löytyy vaihtoehto pedagogisen instituutin filologisesta tiedekunnasta. Sanjan nuoruuden onnettomuus oli pitkään esteenä sille, että Sanjasta olisi tullut maailmanluokan muusikko. Tarvittiin kuitenkin pieni sysäys, ja Sanja löysi musiikin uudestaan elämäänsä. Erilaisia poikia, joiden elämänlangat kuitenkin ovat kietoutuneet jo lapsuudessa toisiinsa siten, että vaikka he aikuistuttuaan etääntyvät toisistaan, tarvitaan vain pieni liike, niin ystävän auttava käsi on jo vieressä.

Vihreän teltan alla kuvataan olevan muistokirjoitus ajanjaksolle, joka alkaa Stalinin kuolemasta ja päättyy Neuvostoliiton viime vaiheisiin. Vaikka kirjassa on näennäisesti kolme päähenkilöä, on jokaisella luvulla kerrottavanaan oma neuvostovallan aikainen tarina jostain henkilöstä, jonka elämä jollain lailla liippaa Iljan, Mihan tai Sanjan elämää. On kuningas Artur, joka päätyy naimisiin entisen vaimonsa Ketun siskolle. Naittajana entinen vaimo Kettu. Itse Kettu lähtee finukoitten maahan eli Suomeen. Maša puolestaan tuhlaa isoisälle tarkoitetut rahat saappaisiin, jotka eivät mahdu hänelle. Boris Ivanovitš aiotaan vangita, jolloin hän ottaa jalat alle ja karkaa, jonka jälkeen hän viettääkin kiertolaiselämää neljän vuoden ajan. Kirja on täynnä toinen toistaan erikoisempia kertomuksia, jotka vievät lukijan mennessään.

Ulitskajan Vihreän teltan alla on oikeasti tiiliskiviteos. Sivuja kirjassa on 768 ja tarinoita todella paljon. Lukupiiriläiset pitivät kirjasta melkoisesti, mutta lähes kaikki olivat sitä mieltä, että kirja olisi vaatinut tiivistämistä. Henkilöhahmoja oli hurja määrä, eikä aina meinannut pysyä mukana, missä nyt mennään. Jotenkin oli sellainen tunne, että kun jouduttiin sivupolulle, oli sivupolku käytävä loppuun saakka ennen kuin voitiin palata siihen, mistä liikkeelle lähdettiin. Kirjassa oli myös liikaa tapahtumia, takaumia, viittauksia ja yksityiskohtia. Vaikka kirja olikin mahtava lukupaketti, olisi jossain kohdassa voinut vähempi olla enempi. Aluksi mietin, että olisi pitänyt keskittyä enemmän Iljan, Mihan ja Sanjan elämän seuraamiseen, mutta toisaalta tällainen sekametelisoppa antoi varmasti melko realistisen kuvan neuvostoajasta.

Parasta antia kirjassa olivat kirjallisuuden ja kulttuurin ylistys sekä se, kuinka Ulitskaja on kuvannut sen, kuinka poikakolmikko tai oikeastaan mieskolmikko vastusti systeemiä levittämällä kiellettyä kirjallisuutta. Kirjassa kuvattiin paljon myös aina ajankohtaista politiikkaa sekä sen vaikutusta tavalliseen kuolevaiseen. Valtion valvonta ja puuttuminen kaikkeen mahdolliseen sekä se, että kuka tahansa saatettiin pakottaa ilmiantajaksi kuulostaa hyvin erikoiselta, mutta varmasti totuudenmukaiselta. Vapaassa maassa eläneen on hyvin vaikea ymmärtää sitä kiertelyä ja kaartelua, jota Neuvostoliitossa harrastettiin. Tämän kaltaisessa maassa ei voi ikinä tietää, keneen voi oikeasti luottaa. Vihreän teltan alla on kuitenkin hyvin uskottava kuvaus ja mahtava tietopaketti siitä, millaista elämä oli neuvostoaikaan.

Ljudmila Ulitskajan Vihreän teltan alla on humaani, sydämensivistyksen ja kulttuurin merkitystä korostava kirja, joka jättää kuitenkin ihmiset inhimillisiksi kaikkine heikkouksineen. Hieno kirja, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).