Hyvää Uutta Vuotta 2017

Vuosi vaihtui rauhallisesti, kuten nykyään aina. Herra Karvajalka hieman pelkää uuden vuoden paukutuksia, joten olemme päättäneet, että vuodet vaihtuvat kotona rennolla meiningillä. Ei ainakaan tule huonoa omaatuntoa siitä, että jättää kissan yksin kotiin ja itse lähtee miehen kanssa jonnekin hillumaan. Ei. Sitä paitsi alamme olla liian vanhoja moiseen juhlintaan. Taidamme olla tylsiä ihmisiä.

Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt moneen vuoteen. Tipaton tammikuu ei kosketa minua, koska muutenkin juon kovin vähän alkomahoolia. Kevyempi elämä kuuluisi minulle, mutta tunnen itseni, enkä kuitenkaan tee asialle mitään. Etenkin, jos jotain tällaista päätän, keksin kaiken maailman tekosyitä, joilla siirrän aloitusta eteenpäin. Kevyempi elämä lähtee korvien välistä, kun on sen aika. Liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän, mutta kun ei. Uimahalli on ollut jo kahdeksan kuukautta kiinni ja se olisi se minun juttuni, joten ei sitten. Odotellaan, josko halli jonain vuonna avattaisiin uudistettuna. Onneksi sentään pakollista arkiliikuntaa tulee vähintään tunti päivittäin. Kenties en ole aivan toivoton tapaus. Karkki- tai mihinkään muuhunkaan lakkoon en ryhdy. En jaksa mitään lakkoilua.

Mitä toivon alkaneelta vuodelta? Toivominen on vaikeaa ja ehkä hieman epäreilua, jos ei itse lupaa tehdä mitään. Toivon kuitenkin ehkä hieman tasaisempaa ja terveempää vuotta kuin viime vuonna. Toivon ihania kulttuurielämyksiä ja mahtavia lukunautintoja. Toivon ihania ulkoilukelejä. Toivon hyviä ihmissuhteita. Ihan muutamia juttuja vain toivon.

Suomi täyttää tänä vuonna täydet sata vuotta. Itse puolet vähemmän. Hui kauhistus. Ikäloppu vai nainen parhaassa iässä? En tiedä, mutta kaikesta huolimatta elämä on ihanaa ja jokainen päivä on uusi seikkailu. En muuten lupaa edes mitään syntymäpäiväjuhlia. 

Vielä kerran hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!

Ja ihan röyhkeästi aloitin uuden vuoden leipomalla korvapuusteja.