Löysin lukemattomien kirjojen pinosta pokkarin, jonka päätin
ottaa työmatkalukemiseksi pienen ja kevyen kokonsa vuoksi. Anne Holtin Kuollut kulma (Gummerus, 2014) ei
kuitenkaan ollut kevyttä luettavaa, vaan piinaavaa jännitystä. Norjankielinen
alkuteos Skyggedød ilmestyi vuonna
2012. Kirjan on suomentanut Outi Menna ja kirjan kovakantinen suomennos
ilmestyi vuonna 2013.
Ellen ja Jon Mohr ovat järjestämässä kesäjuhlia, mutta
kaikki menee pieleen. Heidän kahdeksanvuotias poikansa Sander joutuu muutamaa tuntia ennen juhlia vakavaan onnettomuuteen ja kuolee. Ellenin ystävä kriminologi Inger
Johanne Vik tulee paikalle juuri, kun onnettomuus on tapahtunut. Hätäkeskus ei
vastaa, koska Utøyalla on samanaikaisesti tapahtunut jotain todella kamalaa.
Tilanne on sekasortoinen. Lopulta Ellenin ja Jonin luokse saadaan kokematon
poliisi Henrik Holme. Sanderin kuolema näyttää selkeältä tapaturmalta, mutta
Holme haistaa palaneen käryä. Hän alkaa tutkia tapausta ja saa vähitellen
mukaansa Vikin, joka on saanut muutaman vinkin, ettei Ellenin ja Jonin elämä
ollutkaan aivan sitä, mitä he antoivat ymmärtää.
Kuollut kulma on piinaava
dekkari. Takakannessa kirjan kerrotaan olevan monitahoinen sosiaalinen
trilleri. Jäin miettimään, mitä tämä tarkoittaa. Trilleri kirja eittämättä on
ja monitahoinenkin. Sosiaalinen. Kyllä. Kirja on sitäkin. Sanderin
tapaturmaista kuolemaa selvitetään sosiaalisten tilanteiden keskeltä. Ei edes
yritetä perinteistä poliisi kuulustelee -tekniikkaa, vaan lähestymistapa on
pehmeämpi ja antaa lukijalle mahdollisuuden punnita perheen, sukulaisten ja
tuttavien luotettavuutta ja tapaa käsitellä asiaa. Kuka henkilöistä kestää
parhaiten paineet ja kuka avautuu ensimmäisenä?
Täytyy myöntää, etten muista, olenko aiemmin lukenut Anne
Holtin kirjoja. En ainakaan Inger Johanne Vik -dekkareita. Kuollut kulma oli hämmästyttävän hyvä lukunautinto kaikessa
karmeudessaan. Kirjan loppu on todella yllättävä ja olinkin jonkin aikaa täysin
lamaannuksissa lukiessani kirjan viimeiset rivit. En aio kertoa, mitä kirjassa
tapahtuu, mutta loppu on jotain sellaista, mitä en olisi ikinä kuvitellutkaan.
Samaan aikaan, kun luin Kuollutta
kulmaa, luin Samuel Bjørkin Minä matkustan yksin. Molemmat kirjat lähtöisin Norjasta ja molemmissa lapsi tai
lapsia uhreina. Hieman, eikä edes niin hieman, etovaa lapsiin kohdistuvat väkivallanteot,
mutta toisaalta taiten kirjoitettua. Kuollut
kulma ottaakin vahvasti kantaa lasten pahoinpitelyihin. Kirja laittaa
miettimään asioita, kuinka hienot kulissit saattavat kätkeä taakseen vaiettuja
salaisuuksia. Salaisuuksia, joista ei puhuta ääneen edes aviopuolisoiden
kesken, vaan asioita peitellään.
Anne Holtin Kuollutta
kulmaa suosittelen henkilöille, jotka pitävät perinteisistä dekkareista.
Kirja on ehdottomasti yksi helmi dekkarimaailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti