Äitini lainasi minulle jo kesällä Samuel Bjørkin Minä matkustan yksin (Otava, 2016),
mutta en ehtinyt tarttua kirjaan ennen kuin syksyn pimeimpinä iltoina. Kirjan
norjankielinen alkuteos Det henger en
engel alene i skogen on ilmestynyt vuonna 2013. Kirjan suomennoksen on
tehnyt Päivi Kivelä.
Poliisi Holger Munch saa luvan koota itselleen tiimin
selvittääkseen järkyttävää tapausta. Metsästä on löytynyt kuusivuotias
nukenvaatteisiin puettu tyttö, jolla on ollut kaulassaan lappu: ”Minä matkustan
yksin.” Munch etsii oikeaksi kädekseen huipputaitavan Mia Krügerin, jota kuitenkin
piinaa menneisyys ja nykyisyyskin on ollut pillerien ja alkoholin sävyttämää
itsetuhoista elämää. Metsästä löydetty tyttö ei jää ainoaksi tapaukseksi, vaan
löytyy toinenkin kuollut tyttö. Kolmas ja neljäs tyttö häviävät samanaikaisesti
ja viides tyttö löytyy Munchin lähipiiristä. Ehtiikö Munch tiimeineen ajoissa
väliin vai tapahtuuko viideskin murha? Samaan aikaan tyttöjen tapausten
rinnalla uskonnollinen lahko harjoittaa hyvin omalaatuisia rituaaleja. Onko
kuusivuotiailla tytöillä yhteys uskonlahkoon?
Minä matkustan yksin
on piinaava ja jännittävä kirja, vaikka minua hieman etookin lapsiin
kohdistuvat trillerit ja dekkarit. Kirjassa on paljon psykologista otetta,
johon lukijan on helppo uppoutua. Bjørk vie tarinaa eteenpäin taidokkaasti. Tarina
etenee ja tekee mieli lukea kirja yhdeltä istumalta. Kirjan käännöstyö on tehty
taiten, joten lukeminen sujuu hienosti, kun ei tarvitse lukea yhtä virkettä
moneen kertaan ja miettiä, mitä tämä tarkoittaa. Se, mikä minua hieman kirjassa
häiritsi, oli uskonlahkotarinan ymppääminen samaan teokseen. Tästä olisi
halutessaan saanut kirjoitettua vaikka oman jännitystarinansa.
Kirjan henkilöhahmot ovat hyvin tyypillisiä
dekkarihenkilöitä. Holger Munch - isällinen hahmo, jolla on auktoriteettia ja
taitoa, mutta joka saattaa sortua pieniin inhimillisiin virheisiin. Mia Krüger –
kaunis ja nuori, mutta henkiseltä tilaltaan hyvin epävakaa. Gabriel Mørk – uusi
tulokas tutkimustiimissä, joka hakee paikkaansa ja ilman muuta lunastaa sen. Joku
voisi kokea stereotypiat häiritsevinä, mutta minua ei haitannut. Näillä
aineksilla Bjørk on onnistunut luomaan trillerimäisen teoksen.
Pohjoismainen dekkarikaarti on saanut Bjørkistä hyvän lisän.
Taattua lukemista jännitystä kaipaavalle. Olen iloinen, että tulin lukeneeksi
tämän kirjan ja suosittelenkin kirjaa luettavaksi, jos etsit esimerkiksi jouluksi
trillerimäistä dekkaria.
Otavan nettisivuilla kerrotaan, että Samuel Bjørk on kirjailijanimi,
jonka takana lymyilee kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode Sander Øien.
Nimi on itselleni täysin vieras, eikä Øienin aiempia kirjoja ole ilmeisesti
suomeksi käännettykään. Itse painan kuitenkin nimen Samuel Bjørk mieleeni ja
jään odottamaan ensi keväänä ilmestyvää Yölintua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti