Haruki Murakami: 1Q84 (osa 1)

Lukupiirissä ehdotettiin luettavaksi Haruki Murakamin 1Q84 osa 1 (Tammi, 2013). Tähän tietysti tartuttiin innolla, koska Norwegian Wood oli aikoinaan lukupiiriläisten suosiossa. Japaninkielinen alkuteos 1Q84 ilmestyi vuonna 2009. Suomennos on tehty englanninkielisestä käännöksestä (2011) ja kirjan suomennoksen on tehnyt Aleksi Milonoff. 1Q84 on trilogia. Ensimmäisessä suomennoksessa ovat samoissa kansissa osat 1 ja 2. Kirkes-kirjastoissa kirja on suhteellisen suosittu, vaikka lainaamani kirja varastosta minulle haettiinkin.

Trilogian ensimmäinen osa antaa raamit tuleville osille. Kolmekyppiset päähenkilöt Aomame ja Tengo vuorottelevat kirjan luvuissa. Aomame on nainen, jonka virallinem ammatti on itsepuolustusopettaja. Aomamen lapsuutta varjosti uskonnollinen perhe, jossa Aomame joutui kiertämään ovelta ovelle Todistajien nimissä. Kymmenvuotiaana Aomame kielsi uskonnon, jolloin hänen vanhempansa alkoivat suhtautua tyttöön täysin välinpitämättömästi. Tengo puolestaan on mies, matematiikanopettaja ja kirjailija tai ainakin haaveilee kirjailijan urasta. Tengon lapsuus on myös ollut ovelta ovelle kiertämistä isän aisaparina. Isä ja poika ovat tarkastaneet ihmisten televisiolupia. Tengo vihasi ovelta ovelle kiertämistä ja jossain vaiheessa lopettikin kiertämisen, jolloin pojan isä suuttui poikaansa. Samankaltaiset lapsuudet Aomamella ja Tengolla. Kaiken lisäksi heillä on yhteinen kokemus, joka tapahtui päähenkilöiden ollessa kymmenvuotiaita. Siitä lähtien mikään ei ole ollut kuin ennen. 1Q84:n ensimmäisessä osassa Aomame joutuu rinnakkaistodellisuuteen, jossa kaikki vaikuttaa olevan kuin ennen, mutta on joitakin pieniä asioita, jotka tekevät maailmasta toisenlaisen.

1Q84 oli lukupiiriläisille haastava keskustelunaihe sen takia, että osa lukupiiriläisistä ehti lukea järkälemäisen tiiliskiviteoksen kokonaan eli osat 1 ja 2. Yksi oli jopa lukenut kolmannenkin osan, kun oli vauhtiin päässyt. Itse ehdin lukea 1-osan ja muutaman sivun 2-osaa. Oli siis hieman hankala keskustella siten, ettei tullut liikaa juonipaljastuksia toisista osista niille, jotka olivat pysyttäytyneet ensimmäisessä osassa.

Murakamin 1Q84 on kiehtova ja erikoinen kirja, vaikka ensimmäinen osa tuntuukin jäävän pahasti kesken. Toistoa oli paljon ja ne lukupiiriläiset, jotka olivat lukeneet enemmän kuin ensimmäisen osan, olivat yhtä mieltä siitä, että kirjaa olisi voinut tiivistää. Eräs ehdotti jopa trilogian tiivistämisen yhdeksi kirjaksi. Toisaalta kirjan tarina imaisee lukijan sen verran hyvin mukaansa, että lukijan on lähestulkoon pakko kahlata kaikki osat läpi, jotta saa selville, kuinka tarinassa lopulta käy. Murakamilla on hieno tapa rakentaa tarinaa. Ensimmäisessä osassa Aomamen ja Tengon elämät nivoutuvat vähitellen jännästi yhteen. Murakamilla on myös taito viljellä musiikkia kirjan tekstiin sillä tavoin, että lukijan on melkeinpä pakko googlettaa ja saada tietoonsa, millaisesta musiikista on kyse, jos ei kyseistä musiikkia entuudestaan tunne. Kirjoja ei pitäisi verrata keskenään, mutta se, mistä erityisesti pidin Norwegian Woodissa, olivat hienot luontokuvaukset. 1Q84:ssä ei pahemmin luontoa kuvattu, ei ainakaan trilogian ensimmäisessä osassa. Murakamin teksti on helppolukuista tai ainakin suomentaja on tehnyt hienoa työtä saadakseen tekstin soljuvaan muotoon.

Haruki Murakamin 1Q84:ää suosittelen henkilöille, jotka rakastavat tiiliskiviromaaneja. Kirja kannattaa lukea myös, jos kaipaa eksoottista luettavaa. Japaniin sijoittuva kirjallisuus on ainakin allekirjoittaneelle aina eksoottinen lukuelämys.

Lukupiiri antoi trilogian ensimmäiselle osalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).