Torstaina 25. helmikuuta oli vaihteeksi teatteri-ilta. Suuntana oli Studio
Pasila ja Vakavuusongelma. Helsingin
Kaupunginteatteri on tuonut lavalle Mika Ripatin käsikirjoittaman näytelmän,
joka sai kantaesityksensä Studio Pasilassa 28.1.2016.
Vakavuusongelman on ohjannut Pentti Kotkaniemi. Näytelmän rooleissa
ovat Jari Pehkonen, Heidi Herala, Annika Aapalahti, Eppu
Pastinen, Pertti Koivula, Emilia Sinisalo, Eppu Salminen ja Rauno
Ahonen. Lavastus on Antti Mattilan
käsialaa ja puvut Anne Kotolan. Teppo Saarinen on vastannut
valosuunnittelusta ja Miikka Ahlman äänisuunnittelusta.
Naamioinnin ja kampaukset on suunnitellut Aino
Hyttinen.
Heidi
Herala, Pertti Koivula, Eppu Pastinen, Eppu Salminen ja Emilia Sinisalo
Kuva
© Mirkku Merimaa, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila
|
Vakavuusongelmassa kaupungin
rakentamispalvelun työntekijät rakentavat kaupunkitekniikkaa uudelle ja
tulevalle Lintupuiston asuinalueelle. Alueella tuntuu olevan kuitenkin jotain
ongelmaa. Kaikki ei mene niin kuin pitäisi ja työt viivästyvät. Lisäksi
paineita nostattavat huhut yksikön yhtiöittämisestä. Työmaan yksi työntekijä on
Pete (Jari Pehkonen). Ammattitaitoinen ja uppiniskainen mies, jonka kanssa
kukaan ei tule toimeen tai Pete ei tule toimeen toisten kanssa. Pete on kärsinyt
pitkään unettomuudesta, jonka seurauksena hänen muistinsa pätkii ja mies näkee
harhanäkyjä 26 vuoden takaa. Yksikönjohtaja Anja (Heidi Herala) määrää kohta 50
vuotta täyttävälle Petelle työparin, nuoren, elämässä paikkaansa etsivän
miehenalun Laurin (Eppu Pastinen). Peten ja Laurin yhteinen työnteko ei tule
olemaan helppoa, mutta toisaalta joitakin valonpilkahduksiakin välillä tuntuu
näkyvän.
Jari
Pehkonen Petenä on hyvin aito. Oikeasti voisi kuvitella, että mies on ikänsä
lapiotöitä tehnyt. Mies on sellainen yksinäinen susi, joita joka työpaikalta
löytyy ainakin yksi. Pehkosen vastanäyttelijänä on Annika Aapalahti, joka
näyttelee nuorta Anjaa, Peten harhanäkyä. Vakavuusongelma
on Aapalahden debyyttinäytelmä Helsingin Kaupunginteatterissa, eikä ollenkaan
huono sellainen. Mielestäni nainen tekee hyvää työtä. Toisella puoliajalla jäin
oikein ihmettelemään, kuinka nainen oli omaksunut joitakin eleitä ja liikkeitä
nyky-Anjalta eli Heidi Heralalta. Vai onko liikkeet ja eleet mietitty yhdessä
ohjaajan kanssa niin, että ne näkyvät katsojan silmiin hyvin luontevilta? Olin
myös ilahtunut Eppu Pastiseen Peten työparina. Oppipoikaa näyttelevän
nuorenmiehen liikehdintä ja elekieli lavalla oli hyvin luontevaa.
Jari Pehkonen ja Annika Aapalahti
Kuva © Mirkku Merimaa, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila
|
Anjaa
näyttelevä Heidi Herala sopii tällaisiin rooleihin. Naisen rakentamispalvelujen
yksikönjohtajana täytyy olla kova ja hyvä, mutta pohjimmiltaan herkkä. Heralan ammattitaito
ei jätä tässä roolissa mitään arvailujen varaan. Nainen sulautuu rooliinsa sekä
toimistolla että Lintupuiston montun reunalla. Pertti Koivula työmaamestari
Eskona puhuu kuin papupata. Katsojalle mies on rasittavuuteen asti hauska,
vaikka työmaan työntekijät asiasta ovatkin varmasti täysin eri mieltä. Koivula
hallitsee roolinsa. Mies on pohjimmiltaan hyvin hermostunut siitä, kuinka
työmaa etenee ja kuinka yksikön käy.
Näytelmän
ohjaus on mielestäni hyvin onnistunut. Ripatin teksti on osattu tuoda hyvin
lavalle. Lavastus ja valaistus ovat myös hyviä, vaikka yksi asia pistikin
ikävästi silmääni. En usko, että minkään rakennustyömaan taukotila on niin
puhdas kuin Vakavuusongelmassa oli.
Ei tarvita kuin tavallisen konttorin taukotila, niin johan siellä on jätetty
astioita pitkin pöytiä, pöydät pyyhkimättä ja kahvipannun pohja karstaa täynnä.
Pidin kuitenkin siitä, kuinka työmaan montut, konttori ja taukotila oli
sovitettu lavalle. Lisäpisteitä saavat Jori
Grönroosin näytelmää elävöittävät videot.
Pertti Koivula ja Heidi Herala
Kuva © Mirkku Merimaa, Helsingin Kaupunginteatteri/Studio Pasila
|
Vakavuusongelma on harvinaisen tarkkanäköinen
kuvaus mistä tahansa nykypäivän työpaikasta. Säästöjä pitää saada aikaiseksi.
Työntekijät pelkäävät yt-neuvotteluja, vaikka eivät ne varmasti ole herkkua
esimiehille johdosta puhumattakaan. Näytelmässä on myös hyvin kuvattu se, kuinka pienestä erheestä saattaa koitua isot ongelmat. Näytelmän roolit ovat hyviä
stereotypioita tietyntyyppisistä ihmisistä työpaikoilla. Itse ainakin osasin
mielessäni yhdistää eri roolihenkilöt tiettyihin ihmiskategorioihin hyvin
helposti.
Vaikka
Vakavuusongelmassa on kyse vakavista
asioista, on näytelmä myös komediallinen. Itse osasin katsojana
virittäytyä nopeasti oikealle tasolle. Uskalsin nauraa oikeissa kohdissa ja
niin uskalsi moni muukin. Ja mikä muuten on vakavuusongelma? Kun stabiloitu maa
ei ole stabiili, on rakentajilla edessä vakavuusongelma. Näytelmää suosittelen
katsottavaksi ihan jo pelkästään loistavan näyttelijäkaartin takia.
Näin esityksen pressilipulla. Kiitos Helsingin
Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti