Lumikissa

Tänäänhän on siis satanut lunta. Oikein runsaasti lunta on tullutkin. Ja kaiken lisäksi sellaista lunta, josta on hyvä pyöritellä palloja ja rakennella vaikka mitä. No, minähän en tietysti rakentele. Sen myönnän ihan suosiolla. Enkä oikeastaan olisi edes enää kaivannut yhtään lunta, vaikka se kauniisti luontoa koristeleekin. Ikkunasta tulin kuitenkin vilkaisseeksi, että naapurirapun rouva palloja pyöritteli pienen lapsenlapsensa kanssa.

Herra Karvajalan kanssa iltaulkoilu oli tänään sellaista ja tällaista. Kissa lähtee lumipyryyn, mutta ulkoilu on lähinnä säntäilyä. Ensin mennään pienen matkaa ja sitten sännätään hurjaa vauhtia kohti kotiterassia ja mielellään mennään sisälle asti. Tänään ulkoilu oli juuri tällaista. Aikansa säntäiltyään kissa päätti mennä terassilla olevan ikivanhan muovipöydän alle suojaan. Mies, joka täällä asuu, on rakentanut pöytälevyn alle toisen levyn, jonne hänen korkea-arvoisuutensa Herra Karvajalka pääsee suojaan, jos keli ei miellytä.

En sitten viitsinyt seistä terassilla tyhjänpanttina. Päätin mennä katsomaan naapurirapun rouvan ja pikkutytön tekeleitä lähempää. Voi kuinka hienon lumilyhdyn rouva oli kasannut! Mutta mikä hauskinta, kuvittelin pihalla olevan lumiukon, niin siellä olikin oikea lumikissa viiksineen ja korvineen! Ihastellessani toisten lumitekeleitä, kuulin kissan maukuvan surkeana terassilla. Jaahas, kissa halusi taas liikuntaa, joten paluu terassille kissaa hakemaan.

Kissa lähtikin heti liikkeelle ja suuntasi kohti lumitekeleitä. Ensin piti kylläkin hypätä selkääni ja päästä kurkistamaan matontamppaustelineen metalliputken sisälle, jos vaikka jokin pikkulintu olisi sinne yöpaikan itselleen kyhännyt. Pikainen vilkaisu putkeen ja selkääni pitkin takasin maahan. Kissa oli huomannut lumikissan.

Aloimme lähestyä lumikissaa. Kissa oli todella epäluuloinen ja lähestyi lumikissaa hyvin varovaisesti. Yritin näyttää kissalle, ettei ole syytä pelkoon, mutta kyllä kai se hieman vetää mielen epäileväksi, kun huomaa, että itsestä on tehty kysymättä näköispatsas pihamaalle. Minua huvitti. Tästä tuli niin mieleen se kuva, joka Facebookissa aikoinaan kiersi, jossa valkoisesta kissasta oli tehty luminen näköispainos. Siinäkään kuvassa kissa ei ollut kauhean tyytyväinen lopputulokseen. Kuvaakin yritin tilanteesta ottaa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Herra Karvajalka ei ole kameran kaveri ja lumikissan korvat jäivät kuvan ulkopuolelle.

Loppujen lopuksi kissa hyväksyi lumikissan, vaikka taisikin todeta, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Oletteko rakentaneet lumilinnoja ja lumiukkoja vai katsotteko mieluummin muiden tekeleitä kuten minä? 

PS. Eilisestä Eurojackpostista tuli pieni voitto. J