Kissan sisäleikit

Pakkaskelit ovat tuoneet mukanaan lisääntyneet kissan sisäleikit. Koska ulkona ei voi olla, ja kaikki on tyhmää, saavat palvelijat leikittää herra Karvajalkaa. Leikkejä on useita erilaisia, mutta yhteistä niille kaikille on, että mennään niin kovaa kuin tassuista pääsee. Hyvin kovaa siis. Kissalle on kerääntynyt iso kasa leluja, joista ei välitetä yhtään, kun ulkoiluilmat ovat kohdallaan, mutta koska nyt ei ole kunnon ulkoilukelejä, niin lelutkin kelpaavat.

Jokaisella rakkaalla lelullahan on tietenkin oma nimensä. Tämän hetken hittilelu taitaa olla vinkuhiiri. Olen sitonut pikkulapsen nyrkin kokoisen vinkuvan hiiren narun päähän ja naru on tietenkin kepissä kiinni. Keppiä heilutellaan useita kertoja päivässä, ja mikä parasta, lelu vinkuu lähes jatkuvasti, kun sitä heilutellaan. Kissa vaanii hiirtä, ja mitä kovemmin hiiri liikkuu, niin sitä nopeammin kissa juoksee. Tarkoituksena ei suinkaan ole ottaa hiirtä kiinni, vaan parasta leikissä on liikkumisen ilo eli päätön säntäily pitkin asuntoa. Sydän hyppää kurkkuun joka kerta, kun kissaa ryntää asunnon toisesta päästä toiseen päähän. Olohuoneessa televisio on vaarassa tippua tasoltaan. Ei taitaisi kotivakuutuskaan korvata vanhaa televisiota. Etenkään, kun tässä olisi ehkä hieman kysy itse aiheutetusta vahingosta. Onneksi vielä ei ole sattunut vahinkoa.

Toinen kiva lelu on kuulapallo. Sain joskus työkaveriltani ison puisen helmen. Hänen kissansa ovat tykänneet leikkiä tällaisilla helmillä, ja niin tykkää herra Karvajalkakin. Helmi liukuu kovaa vauhtia pitkin lattioita ja esteeseen osuessaan kolahtaa mukavasti. Välillä kissa juoksee kuulapalloa vastaan. Toisinaan taas lymytään jonkin laatikon takana tai alla, ja kun kuulapallo tulee kohdalle, saa pallo tassusta. Eräänlaista jalkapalloa siis. Aika tarkka osumasihti kissalla tuntuu olevan. Kuulapallo sopii myös piilotusleikkeihin. Mikäs sen mahtavampaa, kun löytää kuulapallo maton alta. Voi sitä karvojen pöllyämistä ja jalkojen sutinaa, kun matto ja pallo saavat molemmat kyytiä.

Joululahjaksi herra Karvajalka sai kultakalan. Hieman epäilin, tykkäisikö kissa kalasta, koska kultakala on aika kookas, mutta kyllä kissa tykkää. Kyllä se todellakin tykkää. Kultakalaviehätyksen perimmäinen syy taitaa olla kultakalan sisällä olevassa kissanmintussa. Tässä leikissä ei tarvita palvelijoita, paitsi välillä, kun pitää nostaa kultakala takaisin paikoilleen. Kultakala on kissan kiipeilypuun yhdellä tasolla. Siitä kala on kiva heittää lattialle ja hyökätä itse perässä kalan päälle. Kultakalaa purraan, potkitaan ja hierotaan poskea vasten. Kultakalan päällä voi myös maata. Lopputulos on kuitenkin aina se, että kultakala on kissan syljestä läpimärkä, mutta tuleepahan purettua liikaenergiaa pois.

Lihava hiiri on herra Karvajalan ensimmäisiä leluja. Rakastakin rakkaampi lelu, joka on jo vuosia sitten lopettanut vinkumisen, mutta lelu viehättää kissaa edelleen. Tässä lelussa tarvitaan kuitenkin palvelijaa, joka vetää lihavaa hiirtä perässään ja hokee, että lihava hiiri menee ja menee. Kissa vaanii ensin taustalla, kunnes ei voi malttaa mieltään, vaan säntää lihavan hiiren perään. Parasta on, kun lihavaan hiireen koskee tassulla ja hieman kavahtaa taaksepäin. Joskus voi hieman antaa kyytiäkin hiirelle. Lihava hiiri on suosionsa ansainnut.

Entä sitten tämä? Nippuside. Mitäs hauskaa tässä voi olla? Paljonkin. Palvelijan ei tähän leikkiin tarvitse pahemmin osallistua. Heittää vain nippusiteen lattialle ja antaa kissan viedä. Kissa hyökkää nippusiteen kimppuun. Nippuside liukuu pitkin lattiaa, joka kiihdyttää kissaa entistä kovempaan nippusidejahtiin. Kivaa on myös se, jos nippuside sujahtaa maton alle. Sieltähän sitä on kiva kaivella. Ikävämpää on, jos nippuside menee esimerkiksi arkun alle, josta sitä ei saa itse pois. Silloin tarvitaan palvelijan apua.

Tsirp tsirp. Ei ehkä mikään kaikkein paras lelu, mutta välillä voi hieman lintuakin jahdata. Tsirp tsirp on ärsyttävä, koska se lentää miten sattuu, mutta onneksi sen välillä saa kiinnikin. Hyvää leikissä on se, että tsirp tsirpin selästä saa samanlaisen otteen kuin oikean linnun selkämyksestä. Onhan tämä hyvää harjoitusta ulkoilukelejä ajatellen. 

Täytyy myöntää, että palvelijoilla on välillä miettimistä, millä kissaa viihdyttäisi, mutta onneksi kissa loppujen lopuksi tyytyy perinteisiin leikkeihinsä, vaikka niitä leikkihetkiä pakkaspäivälle aika monta osuukin. Millaisia leikkejä ja aktivointeja teillä on lemmikeille tällaisilla pakkaskeleillä?