Postasin pari viikkoa sitten lukemastani Arto Paasilinnan
kirjasta Ulvova mylläri. Nyt tuli
sitten käytyä katsomassa teatterisovitus kyseisestä kirjasta Keski-Uudenmaan
teatterin (myöhemmin KUT) kesäteatterissa Tuusulan Krapilla. Hieman jännitti
etukäteen, kuinka ilmojen haltija suosii, koska sadetta ja kylmyyttähän oli
riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Keskiviikkoillasta 2.7.2014 tuli kuitenkin
loistava. Aurinko paistoi, eikä satanut. Tuuli oli kuitenkin sen verran
voimakas, että vaatetusta ei ollut yhtään liikaa.
Ulvovan myllärin
on sovittanut ja ohjannut Milko Lehto. Päärooleissa ovat Jussi Lampi ja Sari
Havas. Muissa rooleissa esiintyvät Seppo Halttunen, Johannes Korpijaakko, Jari
Pahkin, Juha-Pekka Palonen, Nora Raikamo, Juha Svahn ja Susanna Roine.
Sari Havas ja Jussi Lampi, Ulvova mylläri
Kuva © Keski-Uudenmaan teatteri
|
Pitkänhuiskea Jussi Lampi on oiva valinta mylläri Gunnar
Huttuseksi. Mieshän on kuin suoraan Paasilinnan kirjan sivuilta revitty. Lammen
roolityö on vähäeleistä, mutta sitten kun tapahtuu, sitten myös tapahtuu. Sari
Havas eläytyy kerhoneuvoja Sanelma Käyrämön rooliin loistavasti. Hieman naivia,
mutta tulenpalavasti rakastunutta naista Havas näyttelee rautaisella
ammattitaidolla. Muut näyttelijät esiintyivät useissa eri rooleissa, joka
mielestäni kuvastaa näyttelijän ammattitaitoa. Osataan heittäytyä hetkessä
roolista toiseen. Johannes Korpijaakko esiintyi mm. Vittavaarana, nimismiehenä
ja hullujenhuoneen lääkärinä. Silmälaseja alati hinkkaavan lääkärin roolin
Korpijaakko veti antaumuksella. Kauppias Tervolan roolissa riehui yllätyksekseni
nainen; Nora Raikamo, jonka lavasuoritus oli sitä luokkaa, että välillä mietin,
kuka onkaan pääroolissa. Kauppiaan ukkona ja renki Launolana vakuutti Juha
Svahn. Juha-Pekka Palonen vaihteli rooleja Siposesta Happolaan. Välillä Palosen
ilmeestä näki, että pokka ei meinannut pitää. Susanna Roine oli napannut ehkä
eniten roolituksia. Roine ehti näytellä mm. Siposen emäntää, pankinjohtajaa,
maaherraa ja hullujenhuoneen hoitajaa. Näitä kaikkia rooleja yhdisti
tietynlainen kylmäverisyys ja ilkeys. Roine veti roolinsa läpi hienosti ja
uskottavasti. Seppo Halttusen roolit olivat Piittisjärvi ja lääkäri Ervinen.
Etenkin Ervisen roolin Halttunen veti hengästyttävällä tavalla. Poliisi
Portimoa, Jeesusta ja Siposen koiraa esitti Jari Pahkin. Pahkinin tanssijan
taidot olivat huomattavissa hyvin vedetyissä koira- ja Jeesusrooleissa.
Kuinka KUT oli onnistunut työssään? Hullunhauskasti
tietenkin. Esitys seurasi kirjan juonta hyvin tarkasti ja siinä olivat mukana
kesäteatterille tyypilliset piirteet: hulluttelua, juopottelua, rakkautta ja
pieruhuumoria. Tällaiset seikat saattavat häiritä osaa katsojista, mutta
mielestäni kesäteatterin tehtävä on olla viihdyttävä. Itseä ainakin nauratti ja
sain heitettyä aivot narikkaan muutamaksi tunniksi. Vakavuutta voi harrastaa
muulla ajalla. Ei kesäteatterissa. Kirjaan verrattaessa esityksestä puuttui
kirjasta löytyvä surullisuus, mutta en sitä kaivannut, koska koin sen jopa
hieman ahdistavana efektinä kirjaa lukiessani.
Lavastus oli vähäinen, mutta toimiva. Kohtaukset tapahtuivat
pääosin keskelle näyttämöä tehdyllä puisella esiintymislavalla muutamine
puulaatikoineen. Lavasteina toimivat myös näyttämön reunalle asetellut mylly,
kasvimaa porkkanoineen, kauppa ja kylän silhuetti. Näissä käytiin myös joitakin
kohtauksia, mutta selvästi vähemmän kuin esiintymislavalla.
Jussi Lampi ja Jari Pahkin, Ulvova mylläri
Kuva © Keski-Uudenmaan teatteri
|
Suosittelen Ulvovaa
mylläriä etenkin henkilöille, jotka eivät muuten teatterista perusta.
Esitys ei ole liian syvällinen, mutta on uskollinen Paasilinnan teokselle.
Lisäksi näyttelijäsuoritukset ovat hyviä. Käsiohjelmassa näytelmän kestoksi on mainittu noin kaksi tuntia väliajan kanssa, mutta esitys kesti huomattavasti kauemmin, lähes kolme tuntia. Tämä ei kuitenkaan mielestäni tuntunut liian pitkältä ajalta, koska näyttämöllä tapahtui koko ajan jotain.
Alussa mainitsemaani vaatetukseen palatakseni, minulla oli
farkkujen alla sukkahousut ja nilkkasukat sekä jaloissa kunnon kengät. Ei
mitään sandaaleja eikä korkkareita. Muuna vaatetuksena oli t-paita (olisi
voinut olla pitkähihainen), lämmin neuletakki ja päällystakki. Kaulassa huivi. Väliajan
jälkeen puin vielä käsineet käsiini. Ensi vuonna lisään vaatetuslistalle huovan
ja kenties piponkin. Kunnon vaatetus lisää kesäteatterin mukavuutta, koska
Suomen kesäillat saattavat olla yllättävän viileitä. Suosittelen myös oman
istuinalustan mukaan ottamista kesäteatteriin. Joissain kesäteattereissa saa
lainata istuinalustoja, mutta Krapilla en tällaisia nähnyt. Istuinalusta
paransi mukavuutta, koska istuimet eivät sinällään olleet mitenkään erikoisen
mukavat istua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti