Empiirinen tutkimus

Taas se alkaa. Aika ennen vaaleja. Tällä kertaa kuntavaalit. Toisaalta tulihan minulle ammattiliitto Proltakin kuluvalla viikolla vaalipostia eli sielläkin on menossa jonkin sortin vaalit. Annoin jopa ääneni kuulua Pron vaaleissa. Sitä en ole muistaakseni ennen tehnyt. Päätin antaa ääneni samanikäiselle naiselle kuin itse olen ja jopa samaan ammattikuntaan kuuluvallekin. Ei voi mennä ääni siis pahemmin väärään paikkaan. Puolueesta ei ollut tietoakaan. Ei sillä niin väliä, ei minullakaan.

Kuntavaalit, presidentinvaalit, eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit. Monia on vaaleja ja ainakin kuntavaalit ja eduskuntavaalit antavat aihetta empiirisen tutkimuksen tekoon. Olen aiemminkin suorittanut empiiristä tutkintaa ennen vaaleja. Eri puolueiden edustajat tulevat iloisesti hymyillen aamulla asemalla vastaan ja antavat milloin mitäkin makupalaa esitelehtisen kera mukaan. Sama toistuu viikonloppulauantaisin asuinkaupungimme keskustassa. Tarjolla on milloin mitäkin.

Kuntavaalien empiirinen tutkimus alkoi tänään, noin kaksi kuukautta ennen h-hetkeä. Olimme tulossa miehen, joka täällä asuu, kanssa kauppareissulta. Kaupungin keskustaan oli kasattu myyntiteltan näköisiä kojuja. Kojuissa oli muutamia iloisia henkilöitä, mutta voi voi, eivät olleet kauhean aktiivisia hakeutumaan seuraamme. Ohitimme kojut, kunnes kuulin jonkun sanovan, maistuisiko jäätelö. Mitä? Jäätelöä? Miksei meille tarjottu? Käännyin kannoillani ja menin hakemaan jäätelön (todellakin hain) ja esitelappusen.

Ville Vallaton -vaniljajäätelöpuikko. Mies, joka täällä asuu, sai Ville Vallaton -banaanijäätelöpuikon. Empiirinen tukimus pääsi vauhtiin. Jäätelöpuikon paperi auki. Mitä? Johan on markkinat. Jäätelöpuikoissa ei ollut suklaakuorrutusta kuin puoleen väliin saakka. Kyllä silloin, kun minä kesätöikseni pakkasin Ville Vallaton -jäätelöpuikkoja, niissä oli suklaakuorrutusta koko puikon verran. Köyhää, mutta ehkä Ingman ei ole niin varakas kuin oli Kotisaari aikoinaan. Kotisaaren aikoihin ei kyllä tunnettu kuin vaniljan ja päärynän makuiset Ville Vallaton -jäätelöpuikot ja nyt makuna on näköjään myös banaani. Täytyy myöntää, että onhan banaani ehkä hieman edistystä jäätelöpuikkoasiaan.

Muistot valtaavat mieleni maistaessani jäätelöpuikkoa. Voi niitä kesiä, kun Ville Vallattomia tuli oransseissa käärepapereissaan liukuhihnaa pitkin. Piti olla vikkelä käsistään, jotta ehti saada 12 kpl Villejä sullottua pieneen laatikkoon. Jos et ollut tarpeeksi nopea, Villet päättivät valloittaa koko tehdasalueen. Niitä vaan tuli ja tuli ja kaaos oli valmis. Minä tietenkin olin näppärä käsistäni, enkä aiheuttanut kaaostilanteita, mutta voi luoja, jos työpariksi sattui sellainen, joka haaveili jostain ihan muusta kuin Ville Vallattomista. Parempi olla edes ajattelematta sitä sotkua.

Empiirisen tutkimuksen kannalta demarit ovat nyt kärkisijalla, koska muut eivät ole vielä lähestyneet minua. Demarit saivat kuitenkin miinuspisteitä siitä, etteivät oma-aloitteisesti tulleet tarjoamaan meille jäätelöitä. Plussaa tippui siitä, että jäätelö oli hyvää ja nostalgisia muistoja tuli mieleeni. Mielenkiinnolla odotan, kuinka tämä vaalisyksy tästä lähtee etenemään, ja kuinka empiirinen tutkimukseni etenee.

Empiirisessä tutkimuksessa on se huono puoli, että vaalien jälkeen puolueitten edustajia ei näy eikä kuulu asemalla aamuseitsemältä eikä myöskään pahemmin lauantaiaamuisin kauppareissulla. Voisihan sitä tehdä tutkimustyötä joskus vaalien jälkeenkin.

PS. Omenoitakin on joskus ollut tarjolla.