Camilla Sten: Perijä

 

Camilla Stenin Kadonnut kylä oli niin jännittävä psykologinen trilleri, etten voinut vastustaa kiusausta, kun näin, että Steniltä on ilmestynyt uusi suomennos. Perijä (Bazar, 2021) oli pakko lukea, eikä tarvinnut pettyä. Taas yksi loistava dekkaristi Ruotsista. Kiitos sille. 

Eleanor on menossa isoäitinsä luokse sunnuntaipäivälliselle. Ovella häntä vastaan tulee henkilö, jota Eleanor ei tunnista, koska on kasvosokea. Tämä on siinä mielessä hankalaa, että isoäiti on murhattu ja mahdollinen tekijä tuli Eleanoria ovella vastaan. Tämä aiheuttaa Eleanorille kauhean ahdistuksen. Olisiko hän voinut tehdä asialle jotain? Isoäiti ei ole ikinä ollut Eleanorille mikään kauhean mukava, mutta hän sentään kasvatti tytön, kun Eleanorin oma äiti kuoli. Isoäidissä on aina ollut jotain kummallista. 

Joitakin kuukausia myöhemmin Eleanor saa kuulla perineensä valtavan kartanon, josta isoäiti ei ole ikinä puhunut. Eleanorin on matkustettava kartanolle, jotta voi tehdä tarkemman selonteon kartanosta ja sen irtaimistosta perunkirjoitusta varten. Eleanorin poikaystävä lähtee mukaan. Paikalle on tullut myös Eleanorin täti sekä asianajaja. 

Kartano on valtava ja siihen kuuluu useampi ulkorakennus sekä metsästysmaja. Eleanorin tädille Veronikalle kartano on tuttu lapsuudesta. Siellä vietettiin kaiket kesät. Kartanosta on pitänyt huolta Bengtsson, jota Eleanor on yrittänyt tavoittaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Bengtsson tuntuu hävinneen tuhkana tuuleen tai vaihtoehtoisesti hän pakoilee Eleanoria ja Veronikaa. Kartanossa alkaa olla ahdistava tunnelma. Aivan kuin se säilyttäisi järkyttäviä salaisuuksia, joiden ei ole tarkoitus ikinä tulla esiin. Alkaa myös tapahtua kaikenlaista sellaista, joka vie viikonlopun viettäjät äärirajoille. Tuntuu kuin heidän seurassaan olisi joku ulkopuolinen, joka haluaa tuhota heidät kaikki. Heidän on päästävä pois kartanosta mahdollisimman nopeasti, mutta onnistuuko se? 

No niin! Nyt ei tarvitse hetkeen mennä pimeisiin kellareihin. Onneksi en niissä muutenkaan vieraile. Camilla Sten on taas pannut parastaan. Järkyttävän hyvä ja kamala psykologinen jännäri, jota lukiessa ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Huh! Perijässä on samankaltaisia elementtejä kuin Kadonneessa kylässä, mutta se ei haittaa, koska tarina toimii. 

Perijässä on rakenne, jossa nykyisyys ja menneisyys vuorottelevat. Eleanorin tarina on pääosissa, mutta rinnalla kulkee kartanon palveluskuntaan kuuluneen Anuškan tarina. Kartanosta löytyy erilaisia vihjeitä, jotka jättävät asioita kuitenkin avoimiksi. Veronikakaan ei tiedä kaikkia salaisuuksia, joita kartano sisällään pitää. Onhan tapahtumat tapahtuneet jo ennen hänen syntymäänsä. Anuškan tarina täyttää aukkokohdat, joita Eleanor kumppaneineen kartanossa ihmettelee. 

Kirjan henkilöhahmot ovat uskottavia. Tosin ihmettelen, kuinka tarinan miehet vaikuttivat melkoisen tossukoilta. Etenkin Eleanorin poikaystävä tukeutuu Eleanoriin, vaikka luulisi asian olevan toisinpäin. Joku tietysti voisi tähän kommentoida, ettei miehen tarvitse olla vahva, mutta itse olen niin perinteinen nainen, että tällaisissa tapauksissa toivoisin miehen olevan lujatahtoinen ja päättäväinen. Ihmettelin myös sitä, millainen Eleanorin isoäidin luonne oli.

Eleanorin kasvosokeus oli mielenkiintoinen asia. En ollut koskaan kuullutkaan sairaudesta tai neurologisesta häiriöstä nimeltä prospopagnosia, mutta kirja avasi tämänkin asian. Toki tiedän, että välillä voi olla vaikeuksia tunnistaa ihmisten kasvoja, mutta sille on oikeasti olemassa nimitys. Piti googlettaa asiasta, niin kruununprinsessa Victoria kärsii propopagnosiasta. Sten on tuonut tarinaansa oivan lisän kasvosokeuden avulla. Kunnon tehokeino tällaisessa trillerissä. 

Kirjan ruotsinkielinen alkuteos Arvtagaren on ilmestynyt vuonna 2020. Kirjan on suomentanut Jänis Louhivuori. 

Camilla Stenin Perijää on helppo suositella kaikille psykologisten jännäreiden ystäville. Tämän kirjan parissa etenkin elokuun pimenevät illat menevät vauhdilla.

Lämmin kiitos kustantajalle kirjasta.