Kuukausi vierähti ilman postauksia. Syynä oli miehen, joka täällä asuu, kunnon romahtaminen nopeasti. Miehellä on todettu haimasyöpä, jota ei voida leikata. Ei voida myöskään antaa sädehoitoa ja sytostaattihoidotkin lopetettiin heti alkuunsa. Mies joutui sairaalaan helmikuun kymmenes päivä. Sen jälkeen koko helmikuu olikin pelkkää sumussa elämistä, eikä energiaa yksinkertaisesti riittänyt blogille. Olin jo varma, että se on nyt miehen menoa, mutta miehellä olikin tavallista pahempi keuhkokuume. Toki syöpäkin heikentää kuntoa, mutta keuhkokuume oli nyt se, joka heikensi miehen kunnon. Nyt tilanne on vakaa ja mies on siirretty sairaalasta terveyskeskuksen vuodeosastolle.
Miehen sairaus toki etenee, mutta nyt on tunne, että saan ehkä jotain päivitettyä tänne blogiinkin. Kauheasti en kyllä ole kirjojakaan jaksanut lukea, koska ajatukset ovat olleet aivan muualla. Tänään kuitenkin ilokseni huomasin, että etätyöpäivän jälkeen en siirtynyt zombiena sohvalle televisiota tuijottamaan, vaan otin itseäni niskasta kiinni ja tein kotihommia. On se vain kumma, kuinka suuri vaikutus lisääntyvällä auringonvalolla on. Yleensä helmikuu on tuonut minulle lupauksen tulevasta keväästä. Tänä vuonna se ei sitä tuonut. Vaikka muutama aurinkoinen päivä helmikuussa olikin, oli se mielestäni muuten normaalia pimeämpi ja sateisempi ja toki miehen sairaalaan joutumisellakin oli suuri syynsä tähän.
Herra Karvajalka voi hyvin. Helmikuun alkupuolella hän selvästi kaipasi miestä, mutta nyt Herra on saanut minun kanssani arkirutiinit pelaamaan. Minun täytyy vain hellitellä ja huomioida kissaa kahden hengen edestä, koska mies ei ole kotona. Tällä tavoin Herra Karvajalka pysyy suhteellisen tyytyväisenä. Ainoa haittapuoli on se, että menen liian aikaisin nukkumaan. Yleensä kuulen joka ilta silmät suljettuani kauheaa ryminää, kun kissa laittaa paikkoja uuteen uskoon. Aika usein on vessapaperia revitty metritolkulla.
Mutta nyt on aika toivottaa teille kaikille ihanille naisille mukavaa naistenpäivää. Sehän on nimittäin joka päivä. Miehille toivotan upeita kevätpäiviä.
Pysytään terveinä ja noudatetaan viranomaisten koronaohjeistuksia.
Tauko blogissa on sallittua, kun ei siihen vain riitä voimia. Näin olen yrittänyt itselleni luvata. Voimia maaliskuuhun rakas ystävä ❤️
VastaaPoistaKiitos sinulle. <3 Nyt tuntuu, että jostain sitä energiaa löytyy. Olen ehkä maannut tarpeeksi sohvalla. :D
PoistaEn pystynyt heti kirjoittamaan kommenttia luettuani tämän. Syöpä on niin kauhea tauti. Niin moni menehtyy syöpään tänä päivänäkin, vaikka hoidot ovat kehittyneet. Haimasyöpä lienee yksi pahimmista syövistä. En tiedä, mistä ammennat voimaa jaksamiseen. Olen kiitollinen blogiyhteisömme puolesta, että jaksat ja rohkenet kirjoittaa avoimesti miehesi tilanteesta. Toivotan sinulle ja miehellesi jaksamista. Toivottavasti Herra Karvajalka pitää sinusta hyvää huolta.
VastaaPoistaKiitos Anneli. <3
PoistaHaimasyöpään sairastuneista vain noin 10 % tai alle, selviää ensimmäisestä vuodesta sairastumisen jälkeen. Aivan järkyttävä sairaus, jolle ei juuri muita hoitokeinoja ole kuin leikkaus, jos vain sairaus todetaan hyvissä ajoin.
Helmikuussa ei kirjoittamisesta tullut mitään, mutta nyt on hieman parempi mieli, joten jaksan jotain kirjoittaakin. Herra Karvajalka pitää huolen ainakin siitä, että joka päivä on noustava sängystä ylös.
Ihanaa kevään alkua sinulle.
Voi ei, onpa teillä ollut rankkaa. On ymmärrettävää, ettei silloin jaksa lukea eikä blogata. Jaksamista teille molemmille! <3 Onneksi nyt näkee tosiaan jo paljon aurinkoakin, ja onneksi Herra Karvajalka voi hyvin.
VastaaPoistaKiitos sinulle. <3
PoistaHelmikuu oli todella synkkä kuukausi. Välillä oli tunne, että voisin vain kaivautua sängyn pohjalle ja pysyä siellä siihen asti, kunnes kaikki on ohi. Nyt on sentään jotain toivoa keväästä, vaikka lunta on satanut tänäänkin enemmän kuin riittävästi.
Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle. :)
Voi, sinä ja miehesi elätte rankkoja aikoja. Voimia molemmille ❤️ Ehkä on hyväkin, että perheessä on tuollainen villi herra Karvajalka, tuo varmasti iloa, vaikka vaivaakin.
VastaaPoistaKiitos Riitta. <3
PoistaOn ollut aivan kamalat ajat, mutta jotenkin sitä on selvinnyt päivästä toiseen. Ehkä tälla kaikella on tarkoituksensa.
Herra Karvajalka puolestaan pitää sen verran meteliä itsestään, ettei voi aivan vajota murheiden laaksoon.
Aurinkoisia päiviä sinulle.
Syöpä on viheliäinen vieras, sillä se ei katso kehen se majoittuu. Jokainen on vaaravyöhykkeessä. Voimia tähän aikaan ensi järkytyksen jälkeen ja jatkossa myös. Huonot uutisesi jättivät minutkin sanattomaksi. Toivotan kevätauringon lempeitä säteitä hellimään sinun ja herra Karvajalan päiviä ja pikkuisen lukuiloa <3
VastaaPoistaKiitos Mai. <3
PoistaSyöpä ei todellakaan katsoa kehen se iskee, eikä sitä, että nyt riehuu korona. Siinä jo yksinään olisi riittävästi ihmisille mietittävää. On tunne, että ihmislasta koetellaan nyt oikein kunnolla, mutta täytyy vain yrittää ajatella, että jossain vaiheessa auringon on oikeasti osuttava tähänkin kasaan.
Aurinkoisia maalispäiviä sinulee Mai!
Huhhuh, paljon voimia teille ♥️ On raskasta elää sairauden varjossa, yrittää pitää toivon rippeistä kiinni. Lähes kaikesta voi kuitenkin selvitä. Lopulta elämä aina voittaa.
VastaaPoistaKiitos sinulle. <3
PoistaTällainen on todella raskasta, mutta elämän täytyy jatkua muodossa tai toisessa. Onneksi pystyn puhumaan asiasta, niin ei tarvitse pitää kaikkea sisällä.
Ihanaa kevättä sinulle!
Paljon voimia ja halauksia, ei löydy sanoja, käytte elämän suurinta asiaa läpi. Olet ajatuksissa paljon ja lähetän lämpöisiä ajatuksia, jotta jotenkin jaksaisit. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia. <3
PoistaElämä on näyttänyt kurjat puolensa oikein toden teolla. Nyt täytyy vain yrittää ottaa päivä kerrallaan ja antaa itkun tulla, kun se on tullakseen. Onneksi kauniit muistot kannattelevat.
Paljon voimia sinne teille, elätte tosi raskaita aikoja. Lähetän etähalauksen ja toivon kaikkea hyvää kevääseen.
VastaaPoistaKiitos sinulle. <3 Nyt on ollut todella rankkaa, enkä ole jaksanut antaa blogille yhtään ajatusta, mutta eiköhän täm'kin tilanne tästä parane.
PoistaIhanaa kevättä teille. <3