Vuosi vaihtui perinteiseen tapaan. Menin sänkyyn kymmenen aikoihin illalla. Luin aikani, mutta kun silmäluomet alkoivat mennä kiinni, päätin luovuttaa. Kello oli ehkä vartin yli yksitoista. Kolme varttia vuodenvaihteeseen, mutta en jaksanut valvoa. Puoliltaöin toki kuulin unensekaisen horroksen läpi ilotulitteiden pauketta. Oli melko kovaäänistä ja välillä paukuttelua kuului tiuhaakin tiuhempaan tahtiin. Siitä huolimatta en jaksanut nousta sängystä ylös katsoakseni, millainen värimeri taivaalla näkyisi. En ole koskaan ollut mikään ilotulitteiden ystävä. Herra Karvajalan astuessa elämäämme selvisi aika nopeasti myös se, että pieni kissakaan ei ilotulitteista tykkää. Tosin tänä vuonna herra istui melko tiiviisti ikkunalaudalla ja olisi halunnut mennä terassille haistelamaan ulkoilmaa. Ei päästetty.
En tee uuden vuoden lupauksia, koska ne eivät kuitenkaan pidä. Turha yrittää kevyempää elämää, jos mieli on täynnä myllerrystä kaikista muista murheista. En myöskään lupaa liikkua enemmän. Jos liikun, niin liikun. Jos en liiku, niin en liiku. Alkoholista ei tarvitse edes puhua, koska juon alkoholia nykyään ehkä 1-3 kertaa vuodessa ja silloinkin vain yhden tai kaksi juomaa. Sen toki lupaan, että otan koronarokotuksen. Haluan, että maailma olisi vuoden kuluttua paljon parempi paikka elää, eikä koronaa tarvitsisi enää pelätä.
Blogipostausten määrä tippui viime vuonna entisestään. Ensin ajatukset nujersi korona. Sen jälkeen omat sairausepäilyt sekä miehen vakava sairastuminen. Ei vain pystynyt kirjoittamaan useammin. Lisäksi etätöiden kotikonttori aiheutti sen ahdistuksen, etten halunnut istua vielä illallakin koneen äärellä. Tälle vuodelle en lupaa postausmäärien lisäyksiä, mutta olen siitä huolimatta kiitollinen teille jokaiselle ihanalle blogini lukijalle. Olette mahtavia.
Blogini täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Oho. Aikamoista, vaikka alkuvuosina postausmäärät olivatkin todella vähäiset. Oli töiden ohella opiskelua, enkä vielä silloin ollut saanut ideaa kirjoittaa lukemistani kirjoista ja näkemistäni teatteriesityksistä. Täytyy kyllä myöntää, että blogimaailma on tuonut elämääni kaikkea sellaista, jota en muuten olisi kokenut. Lisäksi olen saanut tutustua upeaakin upeampiin ihmisiin. Kiitos teille kaikille. Täytyy kesäkuussa keksiä jotain, kun on virallinen 10-vuotispäivä.
Vuodelta 2021 odotan tasaisempaa menoa. Toivon, että mieheni saisi hyvää hoitoa, vaikka mitään ei olisikaan tehtävissä. Toki toivon, että ihme tapahtuu, mutta olen silti realisti.
20-luvun piti olla iloinen, mutta vielä se ei ole sitä puolta näyttänyt. Sitä odottelen edelleen.
Kaikkea hyvää sinulle rakas blogini lukija! Toivotaan, että
tämä vuosi on parempi kuin edellinen.
Olemme blogisynttärikaimoja, eli 10 vuotta tulee tänä vuonna täyteen!
VastaaPoistaIkävä kuulla raskaista asioista. ne ilman muuta vaikuttavat bloggausjaksamiseen, koska niin ne vaikuttavat kaikkeen muuhunkin. Huomaan, että välillä tuntuu oudolta vain lukea eikä kirjoittaa siitä mitään, koska on jo pitkään tottunut yhdistelmään kirja-kirjoittaminen.
Toivon kaikin tavoin parempaa tätä vuotta!
Kiitos Tuija! Toivotaan tosiaan parempaa vuotta.
PoistaMeillä on tänä vuonna siis varsinainen juhlavuosi. Pyöreitä täyteen molemmilla. :)
Aurinkoisia talvipäiviä sinulle!
Teillä ollut niin kova vuosi ja siihen vielä lisämausteeksi korona. Kirjoittamisesta ei kannata ottaa paineita ja sitä voi tehdä ihan omaan tahtiin. Täällä ollaan. <3 Just luin myös muuten tuon Keravan vesitornipostauksen. Hitsi pitäisi itsekin ottaa tämmöisiä ajankuvia.
VastaaPoistaNyt toivotan hirmuisen paljon parempaa tätä vuotta. <3
Kiitos Tiia! Hyvää tätä vuotta myös sinulle! <3
PoistaViime vuosi oli melkoinen, eikä tästä taida tulla parempaa. Miehen syöpää ei voida parantaa. Leviämistä voidaan yrittää solunsalpaajahoidoilla hidastuttaa, joten tässä eletään nyt päivä kerrallaan.