Lucinda Riley: Auringon sisar

Syyskuussa ilmestyi iki-ihanan Lucinda Rileyn Seitsemän sisaren -kirjasarjan kuudes osa Auringon sisar (Bazar, 2020). Meinasin pakahtua onnesta, kun ovikello soi kesken etätyöpäivän ja oven takana odotti muhkea kirjapaketti, josta kyseinen kirja löytyi. Olen todellakin koukussa Rileyn kirjoihin, mutta tämä riippuvuus taitaa olla ihan hyvästä. 

Electra on sisarussarjan nuorin ja ongelmallisin tapaus. Hän asuu New Yorkissa ja tekee mallin öitä, eikä minkä tahansa mallin, vaan huippumallin. Hänen nimensä on kaikkien mallimaailmasta kiinnostuneiden huulilla. Electra on upea ja kaunis. Hänen ihonsa väri on hehkuva. Pitkiä sääriä riittää ja riittää. Electralla on rahaa enemmän kuin hän tietääkään. Electran elämä tuntuu olevan täydellistä, mutta jokin on perusteellisesti pielessä. Electra ei pääse yli adoptioisänsä Papa Saltin kuolemasta tai hän ei edes halua käsitellä koko asiaa. Hän on jopa hukannut kirjeen, jonka isä oli hänelle kirjoittanut ennen kuolemaansa. Mitä kirjeessä olisi kerrottu? Tämä ahdistaa naista, mutta häntä ahdistaa myös entinen miesystävänsä, joka julkaisi avioliittoaikeensa uuden nuorikkonsa kanssa koko maailmalle. Electralla on kuitenkin keinonsa selviytyä ongelmista. Alkoholi ja huumeet. 

Electra saa fanipostia ja kaiken maailman kyselyjä ympäri maailmaa. Suurin osa onnenonkijoilta. Sen takia hän ei kauheasti innostu, kun häntä lähestyy nainen, joka väittää olevansa hänen isoäitinsä. Nainen ei anna periksi, vaan tunkeutuu Electran elämään väkisin. Hän alkaa kertoa Electralle kertomusta, joka alkaa vuodesta 1939 ja vie Keniaan asti. New Yorkin seurapiireissä viihtyvän nuoren naisen Cecilyn kihlaus on purkautunut. Cecily lähtee kummitätinsä Kikin luokse Keniaan nuolemaan haavojaan. Matkan piti kestää muutama kuukausi, mutta Cecily jäikin Keniaan useammaksi vuodeksi. Cecily oppii rakastamaan Afrikan kauneutta, eikä naisen sydänkään enää itke verta. Kuullessaan tällaista tarinaa, Electra lähestulkoon hermostuu kokonaan. Kuinka tarina voi liittyä häneen? Paljon pitää tapahtua ennen kuin Electra kuulee tarinalle jatkoa. Varmaa on se, että tarinan kuultuaan Electran elämä ei voi olla enää entisenlaisensa. Hänen elämällään on tarkoitus. 

Täytyy myöntää, etten ole kauheasti pitänyt siitä, millaisena Electra on aiemmissa kirjoissa kuvattu. En siis odottanut Electran tarinasta läheskään yhtä paljon kuin joidenkin muiden sisarusten tarinoista, mutta sain yllättyä. Kirjan tarina tai pitäisikö sanoa tarinat ovat samalla kertaa sekä huikeita että surullisia. Kirjassa matkataan auringon paahtamaan Keniaan. Naivashajärvi erilaisine eläimineen luo kuvan luonnonkauniista paikasta, jota se varmasti onkin. Samalla saadaan kurkistaa Maasai-heimojen elämään, ja huomataan, etteivät valkoinen ja musta ole samanarvoisia. Ei, vaikka eletään mustien Keniassa. Siellä ovat olleet valkoiset vallassa pitkään. Samaan aikaan 1940-luvulla New York on sivistynyt paikka, mutta siellä on sama asettelu. Mustilla ei ole mitään arvoa. 

Lucinda Riley onkin tarttunut kahteen todella suureen aiheeseen Auringon sisaressa. Rotuerotteluun, ja sitä kautta rasismiin sekä laajenevaan huumeongelmaan. Riley kuvaa karmivalla tavalla 1940-luvun rotuerottelua. Cecilyn tarinaa lukiessani sydämeni meinasi pakahtua, kuinka rumasti mustia ihmisiä kohdeltiin. Heillä ei ollut mitään ihmisarvoa. Vaikka rotuerottelusta olisi näennäisesti vapauduttu, ei rasismista päästä ikinä eroon. Aina on ihmisiä, jotka luokittelevat ihmisiä heidän etnisen tai uskonnollisen taustansa takia. Entä sitten huumeet? Kirjassa kuvataan huumevieroituksista kärsiviä ihmisiä, ja kuinka heitä halutaan auttaa. Tämän suhteen olen todella skeptinen. Jotkut onnekkaat pääsevät huumeista eroon kokonaan, mutta maailma ei ikinä vapaudu huumeista. Huumeita kehitetään koko ajan lisää. Kuka edes pysyy mukana kaikissa variaatioissa? 

Seitsemän sisaren -kirjasarjassa on yleensä sekoitettu faktaa fiktion keskelle eli tuotu oikeita ihmisiä tarinoiden keskelle. Tällä kertaa tunnistin toki Obaman, mutta arvailujen varaan jäi, oliko joku New Yorkin ihmisoikeusaktivisti ollut joskus todellinen henkilö. En saanut mistään kiinni. En myöskään tunnistanut Keniassa olleita englantilaisia. Toki päästin mielikuvitukseni valloilleni ja mietin, onko Electralle oikeassa maailmassa esikuva. Keniassa sijaitseva Muthaiga Club sen sijaan on olemassa ihan oikeastikin

Kirjan englanninkielinen alkuteos The Sun Sister on ilmestynyt vuonna 2019. Kirjan suomennoksesta on vastannut Hilkka Pekkanen. Laura Noponen on jatkanut hienoa kansipaperitaidetta. 

Lucinda Rileyn Auringon sisar on ehdoton kirjavalinta sinulle, joka olet jäänyt sarjan koukkuun. Reilu 900-sivuinen jättikirja saattaa aiheuttaa myös sen, että kotityöt jäävät tekemättä.

Lämmin kiitos kustantajalle kirjasta.