Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki

Toisinaan on kiva heittäytyä kevyemmän kirjallisuuden pariin ja nauttia vain menevästä tarinasta. Elizabeth Gilbertin Tyttöjen kaupunki (Gummerus, 2020) tuli itselleni juuri sopivaan saumaan. Tarvitsin välillä kevyempää luettavaa. Sellaista, jossa ei tarvitsisi kauheasti ponnistella ja miettiä, mitä mikäkin tarkoittaa. Tosin kirja oli varsin painava eli sivuja oli ihan mukavasti. 

On vuosi 1940, kun 19-vuotiaan Vivianin vanhemmat lähettävät tyttärensä New Yorkiin Peg-tädin luokse. Vanhemmat toivovat, että tytär löytäisi elämälleen oikean suunnan. Vivian nimittäin on potkittu collegesta ulos ja se on aikamoinen järkytys vanhemmille. Vivian ei tiedä, mitä New Yorkilta odottaa, mutta se saa tuntemaan hänet aikuiseksi. Ei hän tiedä oikeastaan mitään Pegistäkään. Täti omistaa teatterin ja on naimisissa kuuluisan Billy Buellin kanssa, vaikka he eivät yhdessä asukaan. 

Vivianin yllätykseksi teatteri on koko Pegin elämä. Teatteri on samassa rakennuksessa kuin Pegin asunto. Asunto on puolestaan avoin kaikille teatterilaisille. Esitysten jälkeen on kosteita jatkoja asunnolla ja osa teatterilaisista myös asuu Pegin luona. Ainut, joka yrittää pitää jonkinlaista järjestystä yllä, on Olive, Pegin oikea käsi. Olive yrittää pitää rahahanoja kurissa, mutta harvoin siinä onnistuu. Teatterin kappaleet vaihtuvat lennossa, mutta niissä on aina sama juonikuvio. Romanttinen tarina ja showtyttöjä vähissä vaatteissa. Ei esityksillä ole tarkoitus kalastella New Yorkin hienostoa, vaan lähialueen työläisiä. 

Ei mene aikaakaan, kun Vivian joutuu New Yorkin pyörteisiin. Yöt menevät showtyttöjen kanssa juhliessa. Viina virtaa ja miehiä isketään. Seksiä harrastetaan joka käänteessä ja joka paikassa. Vivian tuntee olevansa onnellinen. Hän on löytänyt paikkansa maailmasta. Onnen hurma ei tietenkään kestä ikuisesti. Vivian mokaa pahemman kerran, eikä mikään ole enää kuin ennen. On palattava lapsuudenkotiin ja unohdettava New York. Voiko nuoren naisen elämä ikinä enää palata ennalleen? 

Aikamoista menoa Vivianilla oli. Pidin kuitenkin siitä, kuinka nuoren naisen elämä oli kuvattu villiksi ja vapaaksi, sellaiseksi, jota ei 1940-luvulla odottaisi olevan. Ilman muuta Vivian oli naiivi ja helposti mukaan vedettävä. Käytös kuvaa hyvin nykyajan nuorten naisten menoa. Ollaan ajattelemattomia ja halutaan kokea kaikki ja heti. Paras tietysti, jos pääsee jollain tavoin julkisuuden valokeilaan paistattelemaan. 

Vivianissa löytyi toinenkin puoli jostain syvältä sisimmästä. Hän itsekin tiesi, ettei moinen meno voi jatkua loputtomiin, vaan elämässä on tehtävä jotain järkevämpää. Hän osasi hyödyntää osaamistaan ja taitojaan siten, että sai luotua itselleen hienon uran New Yorkissa. Vivian kulkee omaa tietään määrätietoisesti. Hän tekee sitä, mitä haluaa. Vuosien kuluessa Vivian saavuttaa myös sellaista viisautta, jota voi vain ihailla. 

Sotavuodet varjostavat Vivianin nuoren naisen elämää, mutta sotaa ei kuitenkaan nosteta kirjan tarinassa päällimmäiseksi. Sota on taustalla ja vaikuttaa kaikkien ihmisten elämään. Elizabeth Gilbert on tuonut tarinaansa myös seksuaalivähemmistöjä, mikä lienee melkoista siihen maailman aikaan. Vaikka seksuaalisia vähemmistöjä on varmasti aina ollut, on aihe ollut melkoinen tabu vielä 1940-luvulla. 

Kirjan englanninkielinen alkuteos City of Girls on ilmestynyt vuonna 2019. Kirjan on suomentanut Taina Helkamo. Tyttöjen kaupungin elokuvaoikeudet on myyty eli lähivuosina voitaneen odottaa upeaa New Yorkiin sijoittuvaa elokuvaa. 

Elizabeth Gilbertin Tyttöjen kaupunki on kirja kaikille glamourin ja bling blingin rakastajille. Kaiken tämän keskeltä lukija löytää viisautta ja huumoria sekä itsenäisen naisen kuvaus.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.