Kale Puonti: Manni

Ihmisellä on kaikenlaisia syitä lukea kirjoja. Mitä sanotte siitä syystä, että kirjan nimi on sama kuin lemmikin nimi? Mielestäni loistava syy kirjan lukemiseen. Siksi minunkin oli pakko tarttua Kale Puontin uutuuskirjaan Manni (Bazar, 2020). Herra Karvajalkahan on oikealta nimeltään Manni. Somessa hän vain seikkailee Herra Karvajalkana. Mutta ihan oikeasti. Kirja, jonka nimi on Manni, ei voi olla ollenkaan huono valinta. 

Manni on nuori opiskelija, joka rahoittaa opiskeluaan vartijan hommilla Espoossa. Yötyö sopii muutenkin erinomaisesti, koska välillä ehtii ottaa pienet tirsat. Kotona nukkumisesta ei tule mitään, koska äiti raahaa kotiin ryyppyporukoita. Yövartijan työ on hiljaista. Yleensä ei tapahdu mitään, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Eräänä yönä toimiston lähellä ammutaan joku. Ampumatapaus siirtyy Helsingin huumepoliisin eli Pasilan myrkyn tutkittavaksi. Mannia asia jää askarruttamaan. Hän on aiemmin nähnyt tapahtumapaikalla miehen jätesäkin kanssa. Hän menee omin päin tutkimaan lähiympäristöä ja tekee löydön. Huumeita. Tästä lähtee kivi vierimään ja kohta vauhti on kova. 

Jestas! Nyt on sellainen kotimainen dekkari, joka toimii. Puonti on kasannut kirjan siten, että jokaisessa luvussa aihetta lähestytään jonkin henkilöhahmon kautta. Tämä toimii ällistyttävän hyvin. Samalla lukija voi itsekseen miettiä rikollisten vaikuttimia ja arvomaailmoja. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista kuin annetaan ymmärtää. Moottoripyöräjengin presidentti saattaakin olla siviilissä rakastava isä tai virolainen pikkurikollinen haluaisikin vain hoitaa arkityönsä rakennuksilla kunnialla kotiin. 

Manni on ilman muuta kirjan päähenkilö, mutta toinen, joka nousee tärkeäksi henkilöksi, on Pasilan myrkyn Pesonen. Mies, joka joutuu toisinaan salaisiin tapaamisiin rikollisten kanssa. Ihan vain sen takia, että joku haluaa antaa poliisille vihjeen, jotta itse pääsisi pälkähästä. Pesosen on osattava luovia asioita, jotta toimisi kaikkien lakipykälien ja sääntöjen mukaisesti. Tosin se on vaikeaa, koska häntä syytetään jatkuvasti rikollisten kanssa vehtaamisesta. Mutta entä Manni? Manni joutuu kirjan tarinassa vaikean valinnan eteen. Valinnan, joka voi johtaa ties mihin. 

Dekkareissa on usein väkivaltaa ja sitä on myös Mannissa. Väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä, vaan tapahtumat kerrotaan jollain tavoin erittäin realistisesti. Väkivaltaa ei ole myöskään liikaa, vaan dekkarin idea rakentuu kaiken sen ympärille, jota kirjassa käsitellään. Tässä tapauksessa huumeet. Puonti ei myöskään syyllistä huumeidenkäyttäjiä, mutta jokainen voi miettiä, kuinka surulliseksi tulee, kun huumetarinoita lukee. Tämä tulee ilmi myös Mannissa. 

Kirjan henkilöiden persoonat ja elämät toiveineen ja ongelmineen tulevat hyvin esiin. Manni, nuori mies, jonka hartain toive on saada opiskelurauha ja äiti pois ryyppyporukoista. Hän on myös nokkela, kuten insinööriopiskelijat usein ovat. Pesosen umpimielisyys työpaikalla on käsinkosketeltavaa, mutta miehestä löytyy myös herkkä puoli. Kissa, joka adoptoitui naapurin sinkkunaiselta miehelle. Kira Koski on nainen, joka saa rikollisen puhumaan ohi suunsa. Sen sijaan toisten poliisien käytös Kosken rakkaudella leipomia leivonnaisia kohtaan on varsin surkuhupaisaa. 

Kale Puontin Manni aloittaa Pasilan myrkky -dekkarisarjan. Sarjan toinen osa Milo julkaistaan keväällä 2021. Lisää mielenkiintoa asiaan tuo se, että sarjan kahteen ensimmäiseen osaan on ostettu elokuva- ja tv-oikeudet. Aikamoista, mutta toisaalta ei kovin kummallista, koska ainakin Manni antaa realistisen kuvan poliisin toiminnasta ja rikollisuudesta. 

Kale Puontin Manni kannattaa lukea, jos tykkää selkeistä dekkareista. Mannissa ei ole mitään ylimääräisiä juonivääntöjä, vaan tarinassa pysyttäydytään.

 

Kiitos kustantajalle, jolta kirjan sain.