Aamuinen kissakohtaaminen

Herra Karvajalka on saanut aivan liian vähän palstatilaa blogissa, joten kirjoitellaan vaihteeksi hänen ja palvelijattaren tämän aamuisesta ulkoilusta.

Lähdimme ennen seitsemää liikenteeseen, koska olihan Herra Karvajalka herättänyt minut varttia vaille kuusi. Illalla oli kyllä puhetta, että saisin nukkua aamulla pitkään, mutta ehkä tämä on Herra Karvajalan käsitys myöhäisestä heräämisestä. Ihmettelin, kun Herra Karvajalka lähti oikopäätä liikkeelle. Ei mietitty, minne suuntaan mentäisiin, vaan määränpää oli selvä. Kotiterassilta alaparkkipaikalle ja vesitornille, mutta kuinkas kävikään. Ei päästy vesitornille, koska huomasimme taloyhtiön yläparkkipaikalla vieraan kissan. Palvelijatar taisi huomata kissan ensimmäisenä, mutta ei mennyt Herra Karvajalaltakaan pitkään, kun tunkeilijan huomasi.

Pelihän oli selvä heti. Vesitorneilut saivat jäädä väliin, koska kissa. Kipitin Herra Karvajalan perässä kohti vierasta kissaa. Vierailija päätti poistua takavasemmalle roskakatoksen seinän vierestä pusikon kätköihin. Herra Karvajalka ryntäsi suoraa päätä läheiselle kujalle. Ei näkynyt kissaa. Itse olin tietysti jo päätellyt, että vieras kissa oli jäänyt pusikon suojaan. Hetken Herra Karvajalka katseli ympärilleen, kunnes palasi takaisin roskakatoksen liepeille.

Ei tarvinnut kauan ihmetellä. Tunkeutujakissa oli menossa taloyhtiömme pihatietä alaspäin. Tässä vaiheessa Herra Karvajalka alkoi mouruta. Vieras kissa tuli takaisinpäin. Ei kuitenkaan sanonut paljon mitään. Vienosti äännähteli Herra Karvajalan leijonaäänien rinnalla. Sen sijaan vierailijakissa alkoi pörhistellä Herra Karvajalalle. Herra Karvajalka ei tästä välittänyt. Yritti vain päästä lähemmäs vierasta. Minä pidin jarruja päällä ja pelkäsin, että Herra Karvajalan anturat palaisivat asfalttia vasten, koska piti vetää niin kovasti.

Tunkeilija pääsi taas livahtamaan roskakatoksen pensaikon viereen. Ei kuitenkaan heti siirtynyt pensaikon suojaan, vaan kuunteli, kuinka Herra Karvajalka esitti painavan sanansa. Välillä vieras kissa äännähteli, mutta pääosin pysyi hiljaa. Aikansa kuunneltuaan siirtyi taas pensaikon alle katselemaan valkoista petoa.

Herra Karvajalan konsertti jatkui ja jatkui. Tunkeilijakissa pysytteli paikoillaan, kunnes lopulta otti ritolat. Herra Karvajalka oli valppaana ja juoksi perään. Onhan se paras varmistaa, että kutsumaton vieras todellakin häipyy Herra Karvajalan reviiriltä. Palvelijatarta hieman hirvitti, kun vieras kissa syöksyi ajotielle, jossa aamuisin liikennettä riittää. Niinhän sieltä nytkin auto syöksyi. Onneksi kissa ehti juuri pysähtyä ja hieman kääntyä. Auto ehti myös hiljentää ja tilanne päättyi kyynelittä. Vieras kissa juoksi ison tien toiselle puolelle pensaisiin. Herra Karvajalka jäi varmistelemaan, ettei varmasti tule takaisin.

Tämän jälkeen piti mennä vartioimaan roskakatoksen lähistölle, koska voisihan vieras kissa palata ihan milloin tahansa. Sitä paitsi niitä hajuja oli joka paikassa. Aikamoista kyttäämistä se olikin. Lopulta pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa sinne, minne alun perin pitikin. Vesitornille. Tosin roska-auto pilasi tämän jutun. Sehän on niin pelottava asia, jotta Herra Karvajalan on pakko paeta paikalle. Onneksi on kuitenkin muitakin paikkoja, joissa voi kuluttaa aikaansa.

Tänään ovat päiväunet kissalle maistuneet. Jossain vaiheessa kesken unien tuli naukaisuja. Taisi pieni poika nähdä unia väijytystilanteesta. 

Tässä vielä pari Herra Karvajalan ääninäytettä.

Onko teillä ollut elokuisia kissakohtaamisia? Jotenkin tuli taas mieleen, kuinka ihmiset antavat kissojensa kulkea vapaana kaupunkialueella. Aina on riski, että kissa jää auton alle.