Bengtskärin majakalla

Kesäloma loppuu ja huomenna alkaa arkinen aherrus töiden parissa. Sään puolesta nyt voi jo hyvin palatakin töihin. Sataa ja on koleaa. Niin, ja onhan minulla vielä jäljellä neljä lomapäivää pahan päivän varalle tai ihan vain siksi, jos ja kun tulee jotain mukavaa menoa. Kesälomani sattui aikaan, jolloin koronaluvut alkoivat taas nousta, joten aika rauhallisesti on tullut otettua. Krapin Pajan puistokonsertissa kävin jammailemassa Mike Monroen, Sami Yaffan ja Costello Hautamäen konsertissa. Leffassa kävin pari kertaa. Näiden lisäksi juoksin terveydenhoidollisissa tutkimuksissa, lääkärissä ja hammaslääkärissä. Siinähän sitä ohjelmaa, mutta jotain muutakin ihminen kaipaa kuin ikäviä testauksia, tutkimuksia ja hoitoja. Onneksi äitini antoi vihjeen Uudenmaan Seuramatkojen järjestämistä päiväretkistä.

Bengtskärin majakka. Sehän se on haave ollut pitkään. Nähdä ja kokea Pohjoismaiden korkein majakka. Uudenmaan Seuramatkat järjestää myös tänne päiväretkiä. Mahtava idea, jonka esitin miehelle, joka täällä asuu. Mies hetkeksi jopa innostui ideasta, mutta mietti enemmän. Mitä jos maskia täytyy pitää koko päivä? Entä jos on sateinen ilma ja merellä myrskyää? Ei ole kiva olla merellä silloin. Viestittelin asiasta yhden ystäväni kanssa. Hän kertoi miettivänsä asiaa ja ilmoittavansa 2-3 päivää ennen retkeä, uskaltaisiko lähteä reissuun. No, ei siihen mennyt niin pitkään. Aika nopeasti ystäväni oli tehnyt päätöksensä. Hän haluaa majakan nähdä ja retkiasia oli kiusannut häntä niin paljon, että matkaan oli päästävä.

Varasin meille paikat ja ajattelin, että luultavasti monikaan ei olisi lähdössä tällaiselle retkelle korona-aikana. Vielä mitä. Bussi oli yli puolillaan eli muutamat henkilöt joutuivat istumaan vierekkäisillä penkeillä. Suurin osa porukasta oli eläkeläisiä. Minä ja ystäväni taisimme olla retken nuorimmat osallistujat, mutta sehän ei menoa haittaa. Bussi oli lähtenyt Hyvinkäältä liikenteeseen, jonka jälkeen vuorossa oli Helsingin suunnalta tulevat. Sieltähän mekin bussin kyytiin hyppäsimme. 

 

Bussin matkatessa kohti Hankoa teimme yhden aamukahvipysähdyksen. Retkiopas kertoi matkan varrella olevia infopläjäyksiä. Hankoon päästyämme nousimme heti laivan kyytiin. Kansi oli jo tupaten täynnä ihmisiä. Sattuihan päivä olemaan aurinkoinen ja tuuleton. Menimme siis sisätiloihin istumaan ja odottamaan, että saisimme lohikeittoa syödäksemme. Laiva ei ollut täynnä, mutta niin täynnä, että hieman arvelutti koronan suhteen. Oliko tämä venäläistä rulettia vai mitä? Päätimme ystäväni kanssa, että retkipäivän antaisimme olla korona-ajatuksetonta aikaa.

Laivamatka Bengtskäriin kesti noin puolitoista tuntia. Kun saavuimme saarelle, emme voineet muuta kuin huokailla. Keskellä merta korkea majakka ja sileääkin sileämmät kalliot. Merenpäällinen paratiisi. Saari on sen verran suuri, että hyvin sinne ihmiset mahtuivat ja turvavälit säilyivät. Toki majakan sisätiloissa saattoi tulla ajoittain tungosta, mutta hyvin sielläkin ihmiset huolehtivat turvaväleistä.

Bengtskärin majakka joutui toisessa maailmansodassa suuren taistelun kohteeksi. Neuvostoliitto oli aikeissa räjäyttää majakka taivaan tuuliin. Onneksi eivät onnistuneet. Tosin osa asuinhuoneistoista tuhoutui. Sodan jäljet ovat edelleen nähtävissä saarella.

Vuonna 1968 Bengtskärin majakka automatisoitiin. Rakennus jäi autioksi, joka aiheutti sen, että se alkoi vuosien mittaan rapistua. Vuonna 1992 Merenkulkulaitos vuokrasi majakan Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskukselle, joka laati sekä korjaussuunnitelman että suunnitelman majakan tulevasta käytöstä. Vuodesta 1995 lähtien majakka on ollut käytössä museo- ja vierailumajakkana. Nykyään majakan omistaa Turun Yliopistosäätiö.

Mitä Bengtsärissä sitten on nähtävää majakan lisäksi? Tietenkin majakan valohuone. Itse en tänne kavunnut, koska epäilin kuntoani ja ennen kaikkea sitä, että pääsisin varmasti ylös asti, mutta se alastulo olisikin eri asia, jos jalat vispaisivat ja hiki virtaisi. Ystäväni kapusi ylös asti. Oli hieman pettynyt, koska ikkunat (epäili niiden olevan jotain muovia) olivat sumeat. Kertoi myös, että mitä ylemmäs pääsi, sitä kuumempi tuli. Valohuoneessa oli kuulemma ollut todella tuskaisaa. Voin ihan valehtelematta sanoa, etten olisi ikinä pystynyt olemaan siellä. Valohuoneen lisäksi saarella on taistelumuseo. Yksi asunto on sisustettu majakanvartijan kodiksi. Lisäksi majakkarakennuksessa on kappeli muistotaululla sekä Kahvila Konehuone näyttelyesineillä varustettuna.

Saarella oli reilusti aikaa kierrellä ja katsella paikkoja sekä tietenkin juoda päiväkahvit tai -kaljat, jos joku sellaista harrastaa. Aikaa jäi myös kallioilla istuskeluun ja auringosta nauttimiseen. Päivä oli aivan uskomattoman kaunis. Sellainen täydellinen kesälomapäivä, jota on ihana muistella jälkikäteen.

Kotimatkalla bussi ajoi Hangon rantatietä pitkin. Saimme ihastella toinen toistaan kauniimpia huviloita. Uskomattoman upeita rakennuksia. Mahtavaa, että niitä vielä pidetään kunnossa, eikä olla jyrätty maan tasalle.

Bengtskärin majakka on vaikuttava paikka. Voisin mennä uudestaankin. Tällaisia kohteita tarvitaan. Täällä saa stressikäyrät laskusuuntaisiksi. 

Oletko sinä käynyt Bengtskärin majakalla?