Anja Portin: Muistokirjoitus

Halusin valita kissaulkoiluille pienen kirjan, koska sellaista on kätevämpi lukea ulkona kuin paksua kirjaa. Lukemattomien pinoista löysin Anja Portinin Muistokirjoituksen (S&S, 2019), jonka sain viime syksynä Helsingin kirjamessuilta bloggaajatilaisuudesta. Kiitos kustantajalle. Kirjan kansi on talvinen, mutta en antanut sen häiritä lukemista. 

Julian äiti Anna-Liisa on tunnettu ääninäyttelijä, joka on joutunut sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi. Anna-Liisa on alkanut luovuttaa otettaan elämästä ja antaakin Julialle melkoisen tehtävän. Julian pitää kirjoittaa äidistä muistokirjoitus, jonka äiti tietysti haluaa itse lukea ja arvioida. Tehtävä tuntuu mahdottomalta. Samalla se avaa portit lapsuuden muistoihin ja vaikeisiin asioihin. Muistokirjoitus vie Julian kaikki ajatukset. Hän lähestulkoon unohtaa poikansa Aaron olemassaolon. Aaron, joka on pieni ekaluokkalainen poika. Poika, joka haluaa matkustaa Chicagoon. Poika, jonka mielestä kaikki avaruuteen liittyvä on mielenkiintoista. 

Pidän tavasta, jolla Anja Portin vie tarinaa eteenpäin. Hiljaisesti ja vähäeleisesti, vaikka Julian elämässä on menossa vaikeita hetkiä. Kirjan loppupuolella on tapahtumasarja, joka on melkoinen, mutta siinäkin edetään rauhallisesti. Lukijaa ei kuitenkaan jymäytetä verkkaisella menolla, vaan jännitys on käsinkosketeltavaa. 

Kirjan henkilömäärä on pieni, joka on varmasti selkeyttänyt kirjan rakennetta. Lukijan ei tarvitse miettiä, mikä merkitys jollakin henkilöllä tarinassa on, jos henkilöllä ei oikeasti ole merkitystä tarinan kannalta. Pidän tällaisesta tekstistä, joka huokuu yksinkertaisuutta ja puhtautta, vaikka tarina ei missään tapauksessa ole yksinkertainen. Portin ei aliarvioi lukijaansa, vaan kirjoittaa älykkäästi ja kauniilla tavalla. 

Kirjan yhtenä isona teemana on äidin ja tyttären suhde. Voimakastahtoinen äiti saattaa ikään kuin musertaa lapsensa oman tahdon. Tämä tulee hyvin esiin siinä, kuinka Anna-Liisa vaatii Julialta muistokirjoituksen kirjoittamista. Entä kun Julian koko elämä on ollut eräänlaista salaisuuksien verkossa olemista? Mitä tapahtuu, kun hän saa selville jotain sellaista, jota äiti ei ole hänelle koskaan aikaisemmin kertonut? Vaikka Julia on tehnyt elämässään omat päätöksensä, on hän siitä huolimatta edelleen äitinsä tytär. Toista ei olisi ilman toista. 

Muistokirjoituksen toinen teema on yksinhuoltajuus. Yksihuoltajuus, joka on nykyään hyvin yleistä, mutta millaista se on, kun se kertautuu sukupolvelta toiselle. Tosin Julia ei ollut aivan yksin Aaron kanssa, joten voiko edes puhua varsinaisesta yksinhuoltajuudesta? Yhteishuoltajuus lienee ehkä parempi sana tähän. Aaro viettää viikonloput isänsä Lassen kanssa. Joka tapauksessa Anna-Liisa jätti Julian yksin kotiin useiksi tunneiksi, jos hänellä oli esimerkiksi töitä tai iltamenoja. Lapsuudessa Julia oli kuuliainen ja teki annetut tehtävät ja pysytteli ikään kuin taustalla. Aarossa näkee samaa. Aaro ei häiritse äitiään, kun näkee, että äiti on keskittynyt johonkin asiaan. Aaro sulautuu omaan maailmaansa ja jää taustalle, kun Julia painii omien ongelmiensa kanssa. Tarinassa on myös järkyttävä loppukohtaus, jossa Julian äitiyden voisi laittaa suurennuslasin alle. 

Helsingin kirjamessuilla Anja Portin kertoi, että kirjassa ei ole omaelämäkerrallisuutta, mutta siitä löytyy viitteitä omaan elämään. Kustannustoimittajan roolia Portin pitää tärkeänä, koska saatua apua ja tukea on hyvin monenlaista. Hän saa esimerkiksi ideoita ja rohkaisua kokeilla eri asioita. Kirjan tarina ei tietenkään ole valmistunut kertaheitolla, vaan tarinasta on olemassa eri versioita. Valmiista teoksesta löytyy kuitenkin rippeitä siitä, mitä on aluksi miettinyt. 

Anja Portinin Muistokirjoitus on kirja kaikille, jotka nauttivat sujuvan tekstin lukemisesta sekä siitä, että tarinan jännite pysyy yllä loppuun saakka.