Paula Hawkins: Nainen junassa

Kuljen työmatkat junalla. Siis silloin, kun en tee etätöitä kotona. Jos en lue kirjaa junamatkalla, katselen ohikiitäviä maisemia. Seuraan myös ihmisiä, jotka päivästä toiseen liikkuvat asemalla tai samassa junassa kuin minä itse. Paula Hawkinsin Nainen junassa (Otava, 2015) kertoo hieman samanlaisesta naisesta kuin minä, paitsi että loppujen lopuksi eroja on melkoisesti.

 

Rachel matkustaa päivittäin samalla paikallisjunalla. Aamulla yhteen suuntaan ja illalla toiseen. Ihan niin kuin tuhannet muutkin työmatkaajat. Rachel yrittää aina päästä samalle paikalle istumaan, josta on hyvä seurata hänen vanhaa asuinaluettansa, ja etenkin yhden talon pariskuntaa. Pariskuntaa, joka vaikuttaa olevan täydellinen. Ei hän pariskuntaa tunne, mutta hän on nimennyt heidät Jessieksi ja Jasoniksi sekä keksinyt heille ammatit. Olisipa Rachelinkin elämä noin auvoista. Eräänä päivänä pariskunnan talolla tapahtuu kuitenkin jotain, joka järkyttää Rachelia todella paljon. 

Rachelin elämä on täyttä kaaosta. Hän haikailee entisen miehensä Tomin perään, jolla on uusi vaimo Anna ja pieni lapsi. Rachelia se ei kuitenkaan estä. Aina, kun hän naukkailee alkoholia hieman enemmän, ja sitä tapahtuu usein, alkaa hän soitella Tomille sekä lähetellä viestejä. Anna ei kestä tätä. Rachel saattaa myös lähteä soittelemaan Tomin ja Annan ovikelloa. Näin tapahtui myös eräänä kauheana lauantai-iltana, jolloin Rachel menettää kokonaan muistinsa. Seuraavana aamuna on vain hämäriä muistikuvia ja hiukset ovat veressä. Eikä siinä kaikki. Maanantaiaamuna lehtien otsikot kirkuvat lauantai-iltana kadonneesta naisesta. Nainen on Jessie tai oikeasti hän on Megan. Rachelin on pakko saada selville, mitä on tapahtunut. 

Kirjassa on kolme minäkertojaa: Rachel, Megan ja Anna, joista Rachelin ääni on kaikkein voimakkain. Meganin ja Annan tarinat tavallaan tukevat Rachelin tarinaa ja antavat selityksiä tapahtumille. Minun kävi hieman sääliksi Rachelia. Nainen on surkimus, joka ei tunnu saavan mitään otetta elämästään. Alkoholi on vahvasti mukana Rachelin elämässä, ja sen takia hänen pitää valehdella. Hän ei uskalla katsoa totuutta silmästä silmään, vaikka ymmärtääkin ongelmansa. Megan puolestaan on outo. Hän ei halua mennä töihin. Miehelleen hän kertoo olevansa masentunut, ja kyllä hän varmasti sitä onkin. Anna on mielestäni kylmäkiskoinen. Ymmärrän hänen kantansa ja halunsa suojella perhettään, mutta hänellä ei tunnu olevan mitään sympatiaa Rachelia kohtaaan. 

Kirjan tarinassa Rachel tekee ratkaisuja, joihin en itse ikinä uskaltaisi lähteä. Aivan kuin Rachelilta puuttuisi järki päästä. Tosin välillä hänellä soivat hälytyskellot, mutta hän vain antaa mennä porskuttaa. Hän joutuu piinaaviin ja ikäviin välikohtauksiin tuon tuosta. Välillä hän on vesiselvä, mutta aika usein juopunut. Rachel on aivan liian utelias tietämään, mitä Meganille on tapahtunut, ja mitä hänelle itselleen tapahtui surullisenkuuluisana lauantai-iltana. 

Vaikka kirjan voi luokitella jännityskertomuksiin, en voinut olla miettimättä sitä, mitä muuta kirja antoi. Kirjan tarina laittoi ajattelemaan, kuinka helposti ihminen voi alkoholisoitua. Nykyään kaupoista saa kaiken maailman juomasekoituksia, jotka saattavat houkutella maistelemaan. Muutama tölkki Gin Tonicia joka päivä. Tölkkihän on sitä paitsi sopivan kokoinen vaikka käsilaukussa kannettavaksi. Viikonloppuna pari pulloa viiniä. Pubissa hieman vahvempia paukkuja. Kuin huomaamatta tällaisesta käyttäytymisestä saattaa lähteä mopo käsistä. En halua olla mikään kukkahattutäti, mutta aika pelottavaa tuokin on. 

Kirjan englanninkielinen alkuteos The Girl on the Train on ilmestynyt vuonna 2015. Kirjan on suomentanut Oona Timonen. Kirjasta on tehty myös elokuva. En ole elokuvaa nähnyt, enkä ehkä haluakaan nähdä. Pelkään, että pettyisin liikaa. 

Paula Hawkinsin Nainen junassa on kirja, joka kannattaa ottaa kesälomalukemistoon, jos et ole kirjaa vielä lukenut. Kirjassa on sopivasti viihdettä, mutta myös psykologista jännitystä, eikä väkivaltaakaan pidä unohtaa. 

Tällä viikolla 8.-14.6.2020 vietetään valtakunnallista Dekkariviikkoa, jossa myös kirjabloggaajat ovat mukana. Kirjabloggaajien Dekkariviikkoa emännöi Luetut.net -blogin Mari.