Lucinda Riley: Perhosten huone

Dekkariviikon jälkeen ihminen kaipaa jotain kevyempää luettavaa. Jotain sellaista, josta jää lukijalle ihana ja onnellinen tunne. Onneksi on Lucinda Riley ja onneksi on juuri ilmestynyt Perhosten huone (Bazar, 2020). Kirja, jonka seurassa menee hetki, jos toinenkin. Nenäliinojakin saattaa kulua. 

Posy on lähes 70-vuotias leskirouva, joka asuu Suffolkin maaseudulla ihastuttavassa, mutta hieman ränsistyneessä kartanossa Admiral Housessa. Posy on elänyt varhaislapsuutensa samassa kartanossa. Isän kuoleman jälkeen Posy muutti asumaan isoäitinsä kanssa ja kartano jäi asumattomaksi. Posyn avioliitto vei hänet takaisin Admiral Houseen. Admiral House on Posylle rakas paikka. Pojat Sam ja Nick ovat kasvaneet kartanossa. Posy on tehnyt puutarhasta upean kokonaisuuden, jossa perhoset lentelevät ja mieli lepää. On kuitenkin tullut aika, jolloin kartanosta on luovuttava. Posy ei enää jaksa huolehtia isosta kartanosta, eikä sen kunnostamiseen ole rahoja. 

Kartanon myyminen on tuskaisa projekti. On tasapainoiltava äkkipikaisen Samin ja jalat maassa olevan Nickin välillä. Sam on tähtiin kurkottelija, jonka kaikki uudet bisnesideat jossain vaiheessa kaatuvat. Hänen vaimonsa Amy joutuu huolehtimaan perheen kahdesta lapsesta sekä kaikista taloudenhoitotehtävistä. Nick on palannut vastikään Australiasta ja rakastunut päätä pahkaa Tammyyn. Tuore suhde alkaa repeillä, kun Nick tuntuu salaavan jotain Tammylta. Kaiken lisäksi Posya harmittaa suhde nuoruudenrakastettuunsa Freddieen. Miksi mies on välillä kovin poissaoleva ja välttelevä? 

Kirjan henkilöhahmot ovat jokainen omia persooniaan. Posy on viisas ja kaiken näkevä nainen. Hänen vahva, mutta lempeä luonteensa osaa ohjata asioita oikeaan suuntaan. Sam on inhottava nahjus. Hänellä on taito puhua ihmiset pyörryksiin, mutta onneksi joku sentään osaa lukea häntä. Amy on kiltti. Aivan liian kiltti ja ihana nainen, jolle soisi jotain paljon parempaa kuin Sam. Nick on oman tiensä kulkija. Hän osaa huolehtia asioistaan, eikä häntä tarvitse neuvoa. Tammy puolestaan on herkkä ja ehkä hieman epävarma itsestään. Hänellä on kuitenkin kyky nähdä, jos jotain on pielessä. Freddie on avulias ja tarkkanäköinen. Ikä ei ole hänelle este matkustella ympäri maailmaa. 

Jos kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, sanoisin suloinen. Toki kirjassa on monia ikäviä tapahtumia, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Joku ehkä sanoisi, että Perhosten huone on kevyttä luettavaa. Ehkä se on sitäkin, mutta taito, jolla Riley tarinaa kuljettaa on erinomainen. Hänellä on taito kuljettaa tarinaa eri tasoilla. Kirjassa nimittäin eletään nykyajassa sekä Posyn lapsuus-, nuoruus- ja varhaisaikuisuuden vuosina. Samaan aikaan Posyn tarinoiden rinnalla kulkee kirjan muiden henkilöiden tarinat. Voisi kuvitella, että tällaisesta tulee sekainen vyyhti, mutta mitä vielä. Kirjan rakenne on selkeä, eikä koskaan tarvitse miettiä, kuka nyt on äänessä. Koko ajan on myös selvää, että Posy on kirjan päähenkilö. 

Pidän siitä, millä tavoin Riley kuvailee asioita. Pystyin näkemään silmissäni kartanon kauniin puutarhan ja siellä lentelevät perhoset. Admiral House itsessään antoi kuvan entisaikojen upeista herraskartanoista. Kuinka paljon tarinoita tuollaiset kartanot pitävätkään sisällään. Oli myös ilahduttavaa lukea kasvitieteellisistä kuvituksista. Tuli mieleen entisaikojen pahviset kasvitaulut koulussa. Nautin siitä, kun Tammyn vintageliikkeen pukuja kuvailtiin. Mitä upeampia materiaaleja ja yksityiskohtia. 

Kirjan englanninkielinen alkuteos The Butterfly Room on ilmestynyt vuonna 2019. Kirjan on suomentanut Tuukka Pekkanen. Lucinda Riley tunnetaan etenkin Seitsemän sisaren -kirjasarjasta, joka on ainakin minut ihastuttanut täysin. 

Lucinda Rileyn Perhosten huone on reilusti yli kuusisataasivuinen kirja, mutta kirjan paksuutta ei kannata pelästyä. Perhosten huone on kirja romantiikannälkäisille ja kaikille, jotka haluavat heittäytyä hyvän tarinan matkaan. Tämä on myös kirja, joka on juuri sopivaa kesälomaluettavaa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tämä kirja toimisi luultavasti elokuvanakin.

 Kiitos kustantajalle, jolta sain kirjan luettavakseni.