Siivosin hieman lukemattomien kirjojen kasoja ja huomasin Pekka Arppen Hajonnan sisällä (Stresa, 2019) novellikokoelman. Otin kirjan ulkoilulukemiseksi kissalenkeille. Juuri sopivan kokoinen kirja tähän tarkoitukseen. Tosin täytyy myöntää, että välillä luin pätkän, jos toisenkin myös sisätiloissa, koska kokoelma on kerrassaan mainio.
Kuraa mestarille kertoo rakennustyömaan ilmanpilaajasta. Niuhottajasta, joka ei muuta tee kuin valittaa ja valittaa. Valittaa niin paljon, että työkaverit ovat ärsyyntyneitä ja työnjohto hätää kärsimässä. Mutta mitä tapahtuu, kun miehen aputyövoimaksi laitetaan kokematon nuori mies? Mies, joka haluaa näyttää kyntensä vaikka oman kuntonsa ja terveytensä uhalla. Uskomattoman kutkuttava novelli, josta tuli tietysti mieleen, että tällaisia ilmanpilaajia taitaa löytyä jokaiselta työpaikalta. Olenkohan itse sellainen?
Kokoelman nimikkonovelli Hajonnan sisällä vie lukijan mielisairaalan porttien sisäpuolelle ja välillä hieman ulkopuolellekin. Novellia lukiessa lukija, ainakin minä, kuvittelin jotain aivan muuta, kunnes totuus paljastui. Novellin päähenkilö on jokseenkin erikoinen tapaus. Hän ajelee Mariksi nimitetyllä asuntoautolla, joka haisee hevosenlannalle ja homeelle. Mies tuntuu joutuvan tahtomattaan kummallisiin tilanteisiin. Onko syy mielisairaalassa vai miehessä itsessään?
Eriskummallisten perhesuhteiden pariin pääsee Sovitus -novellia lukiessa. Kun isä ja poika riitaantuvat, saattaa tilanne olla se, että poika ottaa hatkat ja häipyy vuosikausiksi suurten merten taakse. Sovituksen aika tulee siinä vaiheessa, kun isä on huonossa hapessa ja kuoleman aika lähestyy. Isä haluaa vielä kerran tavata poikansa. Tapaamisesta tuleekin varsinainen yllätys. Sukulaisuussuhteet saattavat heittää kerralla häränpyllyä. Kuka on oikeastaan kuka?
Divarin helmi on kertomus sukupolvenvaihdoksesta. Isä on ikääntynyt ja on siirtänyt divarin vetovastuun pojalleen. Ainakin paperilla. Käytännössä isä haluaa edelleen johtaa divaria. Isä ei halua myydä mitään arvokasta, vaan kitkuttelee mitättömän romun ja halpatuotteiden myynnillä. Poika on ahdistunut taloushuolien keskellä, koska tietää, että varastossa on arvotauluja, lasiharvinaisuuksia ja posliinia. Pojan on pakko ottaa kierommat keinot käyttöön, jotta saa maksettua erääntyneitä laskuja. Mitä isä tykkää tällaisesta?
Arppen novellikokoelmassa on neljätoista toinen toistaan osuvampaa novellia. Novellien taso on korkea, ja mikä parasta, jokaisessa novellissa on jokin yllättävä elementti. Pidän myös siitä, kuinka Arppen novellit ovat hieman nyrjähtäneitä. Tarinat eivät kerro aina kaikkein hyväosaisimmista ihmisistä, mutta elämänmakuisia ne ovat. Juuri tällaisia novelleja on mukava lukea.
Novelleissa on mukana myös isompia kysymyksiä. Sukupolvenvaihdokset ja perhesuhteet tulivat jo yllä mainituiksi. Thaimaalaisista marjanpoimijoista kertova novelli on todellinen helmi. Koronasta ei ole ollut tietoakaan, kun Arppe on novellin kirjoittanut, mutta novelli on osuva ja juuri tähän aikaan sopiva. Ei ainoastaan sen vuoksi, kuinka räikeän kuvan Arppe on maalannut ulkomaisten marjanpoimijoiden tilanteesta Suomessa.
Pekka Arppen novellikokoelmaa Hajonnan sisällä on ilo
suositella kaikille hyvän huumorin ystäville, vaikka novelleista voi löytää vakavammankin
puolen, jos sitä etsii. Lyhyet novellit eivät pelästytä sellaistakaan, joka
kammoksuu pitkiä tarinoita ja paksuja kirjoja.
Lämmin kiitos kustantajalle, jolta kirjan sain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti