Tiina Laitila Kälvemark: H2O

Koronauutiset ovat saaneet aikaan sen, että olen täysin lamaantunut, mitä tulee blogin suhteen. Pöydällä on vino pino kirjoja odottamassa postausta, mutta mitään en saa aikaiseksi. Ehkä ensi viikolla kuitenkin yritän pelastaa tilanteen, koska huomenna alkaa talviloma. Kerrankin muuten loma, jolloin ei oikeasti tarvitse olla koko ajan tekemässä jotain aktiviteettia. Mutta mennään aiheeseen. Ennen kuin koronavirus alkoi jyllätä Suomessa oikein toden teholla, sain Bloggariklubilla kuulla Tiina Laitila Kälvemarkin kertovan uudesta kirjastaan H₂O (WSOY, 2020). Kirja vaikutti mielenkiintoiselta, joten pitihän se myös hetimiten lukea.

Hester on kolmekymppinen nainen, jonka lääkärinopinnot takkuavat. Päällisin puolin hän on aivan kuin kuka tahansa meistä, mutta hänen päänsä sisällä käy jatkuva myllerrys. Siellä asuvat myös Hani, Ofelia ja Hanna P. Jokaisella heistä on oma persoonansa, omat mielipiteensä ja omat vahvuutensa sekä heikkoutensa. Hester kärsii monipersoonahäiriöstä. Veteen upottautuminen saa muut persoonat vaikenemaan, joten Hesterin on päästävä päivittäin sukeltamaan tai ainakin upottamaan päänsä veden alle.

Hesterin isäpuoli Jacek on vakavasti sairaana, eikä kuolema ole kaukana. Tämä aiheuttaa sen, että Hester alkaa muistaa, mitä tapahtui kaksikymmentä vuotta sitten uudenvuodenyönä. Ennen kuin Jacek kuolee, haluaa Hester vielä selvittää, mitä isäpuoli tapahtumista muistaa. Tämä aikaansaa sellaisen vyöryn, että Hester ottaa asian puheeksi muidenkin läheistensä kanssa. Ongelmana lienee vain se, ettei kukaan halua muistella kyseistä iltaa tai ei yksinkertaisesti muista siitä mitään.

Uskomatonta, kuinka hienosti Laitila Kälvemark on kuvannut Hesteriä ja hänen eri persooniansa. Hani on kujeileva ja aina valmiina uuteen seikkailuun. Tämä aiheuttaa Hesterille päänvaivaa, koska toisinaan voi herätä oudoissa paikoissa tuiki tuntemattoman henkilön vierestä. Ofelia puolestaan on varsinainen pilkunviilaaja. Hän muistaa kaiken lukemansa. Kaoottista tilaa hän pakenee järjestelemällä kynät pituus- ja värijärjestyksiin. Viivoittimella mitataan, että pöydän kattaus on täydellisen symmetrinen. Sanomattakin on selvää, että hän vihaa Hania. Hanna P on salaperäisin persoona, mutta samalla vaarallisin. Nukkuvaa karhua ei kannata herättää.

Jos Hesterin sivupersoonat ovat hyvin kuvattuja, niin sitä ovat myös muut henkilöhahmot. Hesterin äiti on aina ollut hipahtavan boheemi. Hän rakastaa horoskooppeja ja uskoo Tarot-korttien tuomiin sanomiin. Hesterin äidin ja isän suhteessa on polyamoria kukoistanut. Hester on joutunut lapsena näkemään vaikka mitä, koska hänen äitinsä mielestä lapsen on opittava, että on kaikenlaista seksuaalisuutta. Hesterin äidinäiti eli mummo puolestaan on ollut jotain aivan muuta kuin tyttärensä. Hän on ollut arvostettu lääkäri, joka ei ole sietänyt minkäänlaista kurittomuutta.

Kaikki tuntevat kaavan H₂O. Vesi. Elämän eliksiiri. Kirjassa tälle kaavalle tulee monta merkitystä. Vesi on Hesterille vapauttava elementti, mutta se on myös pelottava. Hester pelkää vedenpaisumusta ja sitä, että kaupungin suojamuurit murtuvat. Lapsuudessa on asioita, jotka ovat johtaneet siihen, että vesi on Hesterille pelottava asia. Pyhäkoulussa nähty elokuva Nooan arkista, vedenpaisumuksesta ja siitä, kuinka Jumala pesee ihmiskunnan synneistä sekä uutisointi tsunamista ovat luoneet lapsen herkkään mieleen ajatuksen pelottavasta elementistä. Vedellä on myös monta eri olomuotoa: kiinteä, neste ja kaasu. H₂O:lla on myös muu merkitys kirjan kannalta. Hani, Hester ja Ofelia.

Tiina Laitila Kälvemarki kertoi Bloggariklubilla kirjastaan, että häntä kiehtoi ajatus siitä, että ihmisen sisällä on monta eri ihmistä. Vedellä on kirjassa suuri merkitys ja sen kaksijakoisuus ja olomuodot myös kiinnostivat kirjailijaa. Kirjan henkilöistä Laitila Kälvemark kertoi, että kyseessä on eripurainen perhe, jossa henkilöillä on erilaiset käsitykset, mitä on tapahtunut. Jacekin sairasvuoteen äärellä Hester on oikealla hetkellä herkistyneenä, jolloin hän ei voi enää kiertää asioita, vaan hänen on otettava selvää itsestään sekä siitä, mitä oikeasti tapahtui uudenvuodenyönä kaksikymmentä vuotta sitten. Oman elämänsä näkee uudessa valossa, kun jotain suurta tai kamalaa tapahtuu.

Tiina Laitila Kälvemarkin kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Nyt kun kirjastot ovat suljettuina, tätä kannattaa metsästää äänikirjana tai E-kirjana. H₂O on upeasti kirjoitettu kirja traagisesta tarinasta ja sairaudesta, mutta se on myös kirja, jossa mietitään ilmastonmuutosta.

-Nähdään Hestersson. Ja muista, että jos sukeltaa tarpeeksi syvälle, ei pintaan noustessaan ole enää sama. (s. 218)

Kiitos kustantajalle, jolta kirjan sain. Kiitos myös Bloggariklubille ja Tiina Laitila Kälvemarkille hienosta tilaisuudesta.