Eeva Kilpi: Sininen muistikirja

Jotkin kirjapostaukset ovat laahanneet paljon jäljessä, vaikka kirjassa ei sinänsä mitään huonoa olisi ollutkaan. Ei vain ole aika riittänyt tai on ollut jotain muuta hässäkkää. Eeva Kilven Sininen muistikirja (WSOY, 2019) luettiin lukupiirissä, mutta keskusteluistunto jäi minulta kesken. Lähdin Postiin selvittelemään kadonneen Delicard-paketin mysteeriä, koska olin asiasta lievästi sanottuna ärsyyntynyt.

Sinisessä muistikirjassa on Eeva Kilven päiväkirjamerkintöjä kahdelta vuosikymmeneltä. Suurin osa mietteistä on vuosilta 2002 ja 2003. Tämän jälkeen ajatuksia on vain yksittäisiä, ja useilta vuosilta ei ole merkintöjä ollenkaan. Vuonna 2018 Kilpi lukee muistikirjan läpi ja huomaa, että muistikirja on saatu lapsenlapselta Sohvilta. Koska ajatukset ovat kuolemattomia, antaa Kilpi julkaista muistikirjansa.

Kilven päiväkirjamerkinnät ovat lyhyitä ajatuksia, harvoin mitään päivittäisten tapahtumien ja asioiden läpikäyntiä, vaikka toki sellaisiakin joukosta löytyy. Ikääntyminen, yksinäisyys ja kuolema puhuttelevat Kilpeä paljon. Merkinnät ovat aforismimaisia ja jopa runomaisia. Suuria ajatuksia, joista löytyy paljon sisältöä ja elämän totuuksia.

29.6.2002 KLO 23.50

Suurimpia arvoituksia ovat ihmiselle ne joita hän rakastaa. (s. 17)

Lukupiiriläisten ajatukset kirjasta vaihtelivat. Kirjasta oli pidetty paljon ja muutamia mietteitä oli jäänyt myöhemmin makusteltavaksi. Toisaalta siihen oltiin pettyneitä, että ajatelmat olivat pääosin yli viisitoista vuotta sitten kirjoitettuja. Toisaalta se ei kaikkia haitannut. Ajatukset kuitenkin elävät edelleen, vaikka vuosia on kulunut. Kirjaa pidettiin myös sympaattisena. Sanottiin myös, että löytyi paljon samaistuttavaa vanhuuden tuntojen ja pohdintojen osalta. Sitä myös ihasteltiin, kuinka Kilpi oli avannut kaipauksen ja ikävöinnin eron.

Yksinäisyys on yksi kirjan teemoista. Vanhetessa ihminen saattaa huomata, kuinka yhteisöllisyys vähenee. Saattaa myös käydä niin, että lähiomaiset eivät enää kohtele ikääntynyttä ihmistä, kuten pitäisi. Kilpi antaa kynänsä sivaltaa muistikirjassaan. Perhe saa lukea suorat sanat muistikirjan sivuilta.

Eeva Kilpi käsittelee kirjassaan myös sotaa, mitä se on aiheuttanut hänen sosiaalisuuteen kasvamisessa. Evakkoon lähtö, ero perheestä ja siihen liittyvät asiat ovat päiväkirjamerkintöjen mukaan olleet osa Kilven identiteettiä läpi elämän, eikä ihme. Tällaiset asiat jättävät jälkensä jokaiseen, joka on jollain tavoin sodan uhriksi joutunut.

Lukupiirissä oli käyty keskustelua myös siitä, kuinka kirja päätettiin julkaista. Kilven mukaan muistikirjan ajatuksia ei pitänyt julkaista. Kirjan piti olla perintö pojantyttärelle. Kustantaja oli nähnyt muistikirjan ja ihastunut siihen. Oli miten oli. Ihastuttava ajatus sinänsä, jos pojantytär olisi saanut tällaisen uniikin muistikirjan perintönä. Toisaalta haluan olla tässä kohtaa itsekäs ja todeta, että mahtavaa, että muistikirjan sivut julkaistiin koko kansan luettaviksi.

Eeva Kilven Sininen muistikirja on kirja kaikille niille, jotka haluavat lukea hienoja ajatuksia lyhyissä pätkissä. Kirja on myös sopivan pieni. Mahtuu vaikka taskuun.

Alla oleva ajatus kannattaa myös muistaa.

14.7.2002 KLO 4.30

Aina kun ihmisiä on paljon yhdessä, kuten juhannuksena, niin älykkyysosamäärä laskee. (s. 21)

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4- (asteikko 1-5).