Herra Karvajalan iho-ongelmia

Kyllä on taas piisannut kissaongelmaa. Kirjoitin viime syksynä Herra Karvajalan ongelmakäyttäytymisestä, joka ilmeisesti on jonkin sortin stressireaktio johonkin, mutta kun vain tietäisi mihin. Vuodenaikojen vaihteluihin ehkä, koska nyt kun asiaa tarkemmin mietin, oireet ilmaantuvat voimakkaammin heti, kun ilmoissa tapahtuu muutoksia. Oireet ovat kuitenkin selkeästi helpottuneet ylettömästä säntäilystä. Sen sijaan tilalle on tullut peseminen ja peseminen.

Huhtikuun alkupuolella laitoimme Herra Karvajalan niskaan punkkilääkkeen, koska punkkiaika on todellakin alkanut. Onneksi emme ole vielä itse punkkeihin törmänneet, mutta tiedän niitä liikkeellä olevan. Yök. Inhoan niitä yli kaiken. Kävin myös hakemassa eläinlääkäristä stressiä lievittävää kuivamuonaa. Joo, ei kissa tykännyt ruoasta kauheasti, mutta syö, kun muutakaan kuivamuonaa ei tarjolla ole.

Matolääkitys laitettiin myös niskaan jossain vaiheessa huhtikuuta. Hullu peseminen silti jatkui ja jatkui. Selasin netistä kaikki mahdolliset kauheudet ja juttelin työkaverini kanssa aiheesta. Hän suositteli Zylkeneä, joka helpottaa kissan hermostuneisuutta. Työkaverini on syöttänyt Zylkeneä toiselle kissalleen talvisin, jolloin kissa on selkeästi masentunut. Lääke tai pitäisikö sanoa luontaistuote on auttanut työkaverini kissaa. Kissan on kuulemma ollut helpompi olla.

Ostin siis Zylkeneä. Maksoi lähes kolmekymmentä euroa. Se täytyy sanoa, että mietin, kuinka kapselin kissalle syöttäisin. Pari ensimmäistä kertaa meni loistavasti. Avasin kapselin ja kaadoin jauheen kämmenelleni. Tästä nappasin tuotetta sormenpäähäni ja Herra Karvajalka nuoleskeli jauhot nassuunsa. Ihan tuosta vain. Olipa kiva tuote, paitsi että sitten loppui yhteistyö. Nyt olen sekoittanut jauheen märkäruoan joukkoon. Jos kissa syö märkäruokansa, niin Zylkene sujahtaa suuhun, mutta jos päättää olla syömättä, niin sitten ei mene. Toisaalta en ole tästä niin huolissani, koska Herra Karvajalka on kuitenkin jollain tavoin rauhoittunut.

Herra Karvajalan toisen silmän päälle ilmestyi ihottumaa. Tästä olen ollut aika huolissani. Koska eläinlääkärireissut stressaavat pientä poikaa, päätin kokeilla ensin kotihoitoja. Päädyin siihen lopputulokseen, että Herra Karvajalan turkki ja iho kaipaisivat kosteutusta. Herra Karvajalkahan tykkää istua terassilla, vaikka vettä sataisi. Mutta, kun sitä vettä ei ollut satanut aikoihin ja ilma vain pöllysi siitepölystä ja katupölystä, niin kyllähän siinä kenen tahansa iho on koetuksella. Ensin taas tutkin netin rasvahappovalikoiman kissoille ja sitten apteekkiin. Ensimmäisestä apteekista en saanut  sitä tuotetta, mitä hain. Apteekkari sanoi, että on loppu, koska koirilla on ollut todella paljon hankaluuksia tänä kevään pölyisen ilman takia ja tuotteet ovat menneet kuin kuumille kiville. Toisessa apteekissa valikoima oli vieläkin surkeampi. Kolmanneksi menin Mustiin ja Mirriin. Sieltä ostin jotain erityisesti kissoille tarkoitettua rasvahappoa. Parikymppiä köyhemmäksi tulin.

Kotona rasvahapot kokeiluun. Ajattelin, että rasvahapot eivät menisi ruoan mukana, joten päätin kokeilla ruiskua. Hirvittävä sählääminen, jotta sain 2½ millilitraa ruiskuun. Herra Karvajalka kiinnostui asiasta. Menin hänen luokseen ja työnsin ruiskun suuhun. Sain pienen määrän öljyä menemään, mutta suurin osa oli edelleen ruiskussa. Samalla Herra Karvajalka päätti, ettei hän ole mukana tällaisessa. Otin kuitenkin mielestäni tukevan otteen kissasta ja laitoin ruiskun uudestaan suuhun ja painoin. Herra Karvajalka riuhtaisi päänsä irti otteestani sillä seurauksella, että öljyt olivat pitkin lattiaa ja kissan naamaa sekä kauluria. Ei siis todellakaan hyvä juttu. Tähän vielä päälle se, että ulkoilun lomassa kissa piehtaroi grillin ympärillä olevilla laatoilla. Valkoinen kissa muuttui harmaaksi.

Seuraavana aamuna kissa oli aluksi ihan kaveria, mutta sitten muisti, että olen epäluotettava tapaus ja juoksi sängyn alle piiloon. Mies, joka täällä asuu, sivalsi lisää sanallisella miekallaan ja kysyi, miksi yritin antaa öljyn kissalle yksin. Onhan se hyvä lyödä lyötyä. Oli siis oikein mukava alku yhdelle arkipäivälle. Kissa ja mies molemmat olivat vihaisia minulle.

Juttelin öljyaiheesta muutamalle tuttavalleni. Eräs ehdotti kehäkukkavoidetta, joka on kuulemma todellinen taikavoide. Ostin sitä ja köyhdyin lähes kaksi kymppiä. Samalla ostin itselleni Omega kolmosia, jotka maksoivat hurjasti paljon enemmän. Kehäkukkavoide oli minulle uusi tuttavuus. En nyt tiedä taikavoidemaisuudesta, mutta voihan sitä vaikka käsille laittaa. Kissa oli aivan järkyttynyt tuotteen hajusta eli en edes yrittänyt mitään poppakonstihoitoja. Toinen tuttavani sanoi, että anna kissalle tonnikalaa öljyssä. Siis kauppaan ja tonnikalaa auringonkukkaöljyssä. Yritin olla ovela ja jätin reilusti öljyä tonnikalan joukkoon. Herra Karvajalka oli innoissaan, kun kuuli säilykepurkin avautumisen. Ruoka sen sijaan oli kauhistus. Selvä myrkytysyritys. Kissa porhalsi pakoon. Ei onnistunut sekään kokeilu. Tuoksuikohan se Mustin ja Mirrin öljy samalle? Siinä oli yksi ainesosa auringonkukkaöljy. Kolmas ehdotti margariinia. Sitä menee pieniä määriä sormenpäästä nuoltuna, mutta hyvin vähäisiä, eikä aina sitäkään.

Lopulta soitin eläinlääkäriin ja varasin ajan. Perjantaina livistin aiemmin töistä kotiin. Kun mies, joka täällä asuu, kasasi kissan kantolaukun, arvasi kissa, että nyt ei hyvä seuraa. Minä puolestani sulkeuduin makuuhuoneeseen ja soitin isälleni, että tulisi hakemaan meidät. Kissa puolestaan syöksyi saunan lauteiden alle pakoon. Olisi pitänyt mennä ulos soittamaan, mutta kun oli kylmä ja olen mukavuudenhaluinen ihminen, niin en mennyt. Seuraavalla kerralla menen. Mies yritti metsästää kissaa saunasta ja kylpyhuoneesta. Ei onnistunut. Menin avuksi ja lopulta saimme liukkaan kissan kiinni. Hirvittävän huudon kera pääsimme lopulta matkaan.

Eläinlääkärissä kerroin Herra Karvajalan tilanteen. Eläinlääkäri tutki kissaa ja totesi, että Herra Karvajalalla on varmasti väreilevän ihon syndrooma, koska on selkeästi stressiherkkä. Käytti vain sitä hienoa latinankielistä nimitystä, jota en osaa edes kirjoittaa. Kissan korvista otettiin varmuuden vuoksi näytteet, mutta puhtaat olivat. Eläinlääkärin poistuessa hetkeksi huoneesta tutkimaan korvista otettuja näytteitä kissa hyppäsi takaisin kantokassiin. Taisi olla sitä mieltä, että nyt riitti tutkiminen. Eläinlääkäri totesi taas kerran, että selvästi Herra Karvajalka voi todella hyvin ja on sopusuhtainen. Karva kiiltää kauniisti, eikä mikään näytä olevan päällisin puolin huonosti, paitsi silmien päällä oleva kuiva iho. Lääkkeeksi saimme Betafuse vet -geeliä. Pakkauksessa lukee, että koirille, mutta kai se sitten kissoillekin käy. Rasvahapoista mainitessani eläinlääkäri totesi, että niitä kyllä kannattaa antaa, koska iho-oireilu johtuu luultavasti kuivista keleistä. Ehdotti Viacutan Plus -rasvahappoja, jotka ovat yleensä kissoille maistuneet ja annosmääräkin on pienempi. Eläinlääkärireissu geelin kanssa maksoi vajaa seitsemänkymmentäviisi euroa. Viacutan Plussan ostin apteekista ja kiitos 43,50 euroa apteekkiin. Eläinlääkäri mainitsi myös ruoka-aineallergian mahdollisuuden, mutta piti sitä epätodennäköisenä, koska Herra Karvajalka on jo yli kymmenen vuotta vanha. Märkäruokaa voisi vaihtaa, mutta se saattaa myös aiheuttaa kissalle stressireaktion, joten suositteli miettimään ennen kuin tekisimme mitään kauhean radikaalia ruokapäivitystä.

Entä kuinka kävi lääkityksen kanssa? Ensimmäisellä kerralla, kun geeliä vanupuikolla sivelin kissan otsalle silmien yläpuolelle, oli kissa hieman hämmentynyt. Ei kuitenkaan heti pessyt kasvojaan. Tämän jälkeen geelin laitto onkin mennyt todella sujuvasti. Jotenkin tuntuu, että Herra Karvajalka itsekin tuntee, että aine helpottaa kutinaa. Lisäksi joko uskottelen itselleni tai sitten se on aivan totta, mutta mielestäni iho ei enää punoita samalla tavoin kuin ennen geelin laittamista. Rasvahappojen kanssa ensikokeilu sujui hyvin. Päätimme laittaa rasvahapot iltaruokaan. Tänä aamuna kuppi oli tyhjä, joten maistunut oli. Toivon, että myös jatkossa maistuu. Määrä on ainakin todella pieni, mitä yhdestä painalluksesta tulee.

Tällaisia iho-ongelmia siis Herra Karvajalan kanssa. Mielestäni myös lähipäivien sateet ovat helpottaneet tilannetta. Eläinlääkäri tuskin olisi kehunut kissan turkkia, jos olisimme menneet sinne ennen sadevesikäsittelyä. Silloin se nimittäin oli selkeästi pölyinen, karhea ja likainen. Paras vaihtoehto olisi varmasti viedä Herra Karvajalka suihkuun, mutta siihen tarvitsisimme armeijan apua.

Onko teidän lemmikit kärsineet kevään kuivuudesta?