Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Yksi aukko sivistyksestä täytetty. En ollut aiemmin lukenut yhtään Siri Hustvedtin kirjaa, mutta nyt luin, koska lukupiirissä sellainen valittiin luettavaksi. Kaikki mitä rakastin (Otava, 2007) oli lukupiirin kirjavalinta tai oikeastaan yhden henkilön ehdotus, koska valitsemme luettavat kirjat vuorotellen. Olin innoissani valinnasta, koska Siri Hustvedtia on kehuttu paljon. Mitä sitten pidin kirjasta ja mitä lukupiiri piti?

Taidehistorioitsija ja taiteen tulkitsija Leo törmää New Yorkin SoHossa tauluun, joka tekee häneen lähtemättömän vaikutuksen. Leo ostaa taulun, jonka tekijään Billiin hän myös tutustuu. Miehistä tulee myös ystävät ja naapurukset. Lisäksi molempiin perheisiin syntyy lähes samanaikaisesti poika. Pojat Matt ja Mark ovat erilaiset kuin yö ja päivä, mutta siitä huolimatta he ovat parhaimpia kavereita. Leon ja Erican poika Matt oppii hitaasti puhumaan ja kirjoittamaan, mutta piirtämisessä hän on hämmästyttävän taitava. Leon ja hänen ex-vaimonsa Lucillen poika Mark puolestaan joutuu vanhempiensa heittopussiksi. Välillä biologinen äiti haluaa pitää pojan luonaan, toisinaan se on taas aivan mahdotonta. Mark siirtyy paikasta toiseen sen mukaan, mikä on vanhempien mielestä kulloinkin paras ratkaisu.

Billin uusi vaimo Violet ottaa Markin siipiensä suojaan. Kaikki näyttää olevan päällisin puolin paremmin kuin hyvin. Perheiden onni kukoistaa ja lapset kasvavat. Onni ei voi kuitenkaan olla loputon. Elämässä on draamaa ja niin myös näiden kahden perheen elämässä. Ensin tapahtuu jotain kamalaa, joka syöksee Leon ja Erican asumuseroon. Vuodet kuluvat ja Markista kuoriutuu todella omituinen nuorukainen. Kukaan ei saa hänestä otetta ja hän tuntuu valehtelevan asiasta kuin asiasta. Perheiden elämät tuntuvat olevan täydellisessä syöksykierteessä.

Lukupiiriläisten mielestä kirjan alku oli takkuilevaa, eikä aina ihan alkukaan, mutta toisaalta kirjan vetävä ja rankka tarina piti mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Kirjan tarinaa pidettiin hyvin rakennettuna ja kieltä sivistyneenä. Tekstin sanottiin olevan viipyilevää. Yksi lukupiiriläinen oli sitä mieltä, että aluksi kirja tuntui olevan tykitetty täyteen kaikenlaista sivistystä. Oli tullut myös tunne, että yhteen ja samaan kirjaan oli tungettu kaikki mahdollinen. Lukupiirissä keskusteltiinkin, olisiko kirjasta voinut jättää osan naisten ammatikseen tekemistä tutkimustöistä pois, koska aivan kaikella ei tuntunut olevan mitään yhteyttä itse tarinaan.

Kirjan taideilmapiiriä pidettiin viehättävänä. Hustvedtin kyky kuvailla Billin taideteoksia hyvin upeasti ja yksityiskohtaisesti toi lukijalle eteen oikeita taideteoksia, joita olisi voinut ihailla ja hämmästellä pitkään. Ja niille, jotka ovat kirjan lukeneet, niin nyt puhutaan Billin töistä, ei Markin ystävän kammotustöistä.

Kaikkinensa kirjaa varjostaa surumielisyys, vaikka alussa perheillä on omat onnelliset vuotensa. Kaikki mitä rakastin sisältää paljon murheellisuutta, mutta on myös hurjasti pelkoa ja epätietoisuutta. Hustvedt on kursinut kasaan tarinan, joka on synkkä ja jopa pelottava. Lukijana sitä vain toivoi, että kaikki päättyisi hyvin.

Lopuksi on kerrottava muutama oma miete kirjasta. Siri Hustvedtin kieli on kaunista, mutta miksi, oi miksi, kirja on kirjoitettu niin tiiviiksi? Kirjassa on vain kolme lukua, joten lukijan on hankala saada välillä hengähdystaukoa. Minua hieman ahdistaa näin tiiviisti kirjoitettu kirja, vaikka tarina sinänsä olisi mielenkiintoinen ja tarinankerronta upeaa. Itselläni ainakin tuli kirjasta ikuisuusteos, jota luin pitkään. Tuntui, ettei kirja edennyt ollenkaan. Kielen takia voisin lukea enemmänkin Hustvedtia, mutta pelottaa, jos kaikki teokset ovat yhtä tiivisrakenteisia.

Kirjan englanninkielinen alkuteos What I Loved on ilmestynyt vuonna 2003. Kirjan on suomentanut Kristiina Rikman, joka sai lukupiiriltä kiitosta upeasta suomennoksesta.

Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin, kannattaa ehdottomasti lukea, jos nauttii taiteen tulkinnasta, eikä pelkää tiivistä tekstiä.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4- (asteikko 1-5).