Kissan pelastus

Istuin kahvilassa odottamassa ystävääni. Selailin Facebookia ja huomasin, että veljeni oli kommentoinut We ❤ Kerava -sivustolla jotain. Piti tietysti kurkata, mitä veli kommentoi. Puhelimen näytölle pongahti surkeaakin surkeampi kissakuva.

Löytökissa

Kuva © Emma I. & Co.

Ensimmäinen ajatukseni kuvan nähdessäni oli, että veljeni yli kolme vuotta sitten kadonnut kissa on kuvassa. Kissakuvan oli postannut Emma, joka oli kissan löytänyt ystävänsä tai ystäviensä kanssa. Tytöt yrittivät tällä tavoin löytää kissan omistajaa. Veljeni oli kommentoinut, että häneltä karkasi kolmisen vuotta sitten harmaa, pitkäkarvainen kissa, jota ei ikinä löytynyt pitkistä etsinnöistä, lehti-ilmoituksista ja etsijäkoirien hajuetsinnöistä huolimatta. Veljeni pyysi myös, että jos Emma laittaisi hänelle yksityisviestiä, koska Emmalle päin ei sitä voinut laittaa.

Olin aivan kyyneleet silmissä kahvilassa. Voisiko Töpö olla vielä hengissä? Heti, kun ystäväni saapui paikalle ja istui alas, kaivoin Facebook-keskustelun esiin ja näytin kissakuvaa ystävälleni. En pystynyt keskittymään mihinkään, kun piti koko ajan vilkuilla kännykkää, jos veljeni olisi laittanut keskusteluun jotain lisäkommenttia. Ja minä itse kun satun vihaamaan sitä, että joku räplää koko ajan kännykkäänsä, eikä keskity keskusteluun.

Töpö

Facebook-keskustelu sai tietysti somemaisia piirteitä. Ketjuun laitettiin oman kissan kuvia ja linkkejä Karkurit-sivustolle. Tuli kommentteja siitä, kuinka kissa pitäisi heti toimittaa eläinlääkäriin. Annettiin ohjeita siitä, kuinka aina pitää ottaa yhteyttä löytöeläintaloon. Viestiketjun aloittanut Emma kommentoikin, että on itse vasta 14-vuotias, eikä pääse millään ilveellä Keravalta Riihimäen Onnentassuun viemään kissaa, koska omat porukat olivat töissä.

Ilmeisesti veljeni ei ehtinyt heti mennä katsomaan kissaa Emman luokse, joten joku vapaaehtoinen Onnentassusta tuli noutamaan kissan. Kissa oli joka tapauksessa saatava nopeasti hoitoon. Emma oli siis soittanut löytöeläintaloon ja kertonut tilanteen. Tämä kertoo mielestäni paljon siitä, kuinka fiksu nuori tyttö Emma on. Itse voin sanoa, että olisi ollut aikamoinen kynnys 14-vuotiaana soitella ylipäätään minnekään vieraisiin paikkoihin.

Löytökissa

Kuva © Emma I. & Co.

Keskustelu alkoi käydä kiivaana myös veljeni kommentin ympärillä. Ihmiset tsemppasivat ja toivoivat, että kyseessä olisi veljeni kissa. Tykkäyksiä ja sydämiä oli tullut yli kahdeksankymmentä. Veljeni lupasi kertoa myöhemmin, oliko kyseessä Töpö vai joku toinen kissa. Itse olin tietysti myös aivan tulisilla hiilillä. Sattui lisäksi olemaan sellainen ilta, että olin kotona vasta iltamyöhään eli en päässyt juttelemaan veljeni kanssa.

Seuraavana päivänä näytin kissakuvaa heti aamusta työkaverilleni. Työkaverini ei aluksi edes ymmärtänyt, mikä kuvassa on. Kun kerroin hänelle tarinaa, alkoivat kyyneleet valua molempien poskille. Kissaihmisille tällaiset tarinat ovat rankkoja. Pitkin päivää kyttäsin, olisiko veljeni laittanut kommenttia viestiketjuun. Lopulta oli pakko laittaa veljelleni viesti. Onnentassu oli mennyt kello 11.00 kiinni ja aukeaisi seuraavan kerran kello 15.00. Veljeni aikoi soittaa heti kolmen jälkeen ja mennä vasta seuraavana päivänä Onnentassuun. Tämän hän päivitti myös Facebookin keskusteluun, kun kissapäivitystä häneltä kysyttiin.

Lilli ja Töpö

Tänään olen sitten taas ollut aivan hermona. Olisiko kissa Töpö vai joku toinen? Jossain vaiheessa huomasin, että veljeni oli päivittänyt Facebook-keskusteluun, ettei voi täysin tunnistaa, onko kyseessä Töpö. Kissa oli ollut tosi huonossa kunnossa ja hyvin pieni. Veljeni menee myöhemmin uudestaan Onnentassuun katsomaan kissaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että ei tiedetä, toimiiko kissan suoli. Jos suoli on rikki, niin joutuvat lopettamaan kissan. Muussa tapauksessa veljeni harkitsee joka tapauksessa kissan ottamista itselleen.

Viestittelin vielä päivällä ja tätä postausta kirjoittaessani veljeni kanssa. Kertoi, että kissan hampaat olivat todella huonossa kunnossa. Niistä oli alun perin ajatellut tunnistavansa Töpön. Lisäksi kertoi, ettei ole nähnyt missään nettijutussakaan niin huonossa kunnossa olevaa kissaa kuin tämä löytökissa oli. Kaikki karvat oli leikattu pois lukuun ottamatta pään aluetta. Kissa oli ollut pelkkää luuta ja nahkaa. Ressukka oli kuitenkin hakenut turvaa puskemalla veljeni kättä. Veljeäni oli itkettänyt aivan hirvittävästi, kuten minuakin, kun viestejä luin ja tätä juttua kirjoitin.

Töpö

Tässä postauksessa on pari kuvaa Töpöstä. Töpöllä oli nuorempana selvät raidat, mutta vanhetessaan raidat alkoivat hävitä. Veljeäni mietitytti myös se, että löytökissan valkoinen alue tuntui olevan suurempi kuin Töpön. Toisaalta yli kolmessa vuodessa muistot ikään kuin haalenevat, eikä kaikkea voi muistaa aivan selvästi.

Emme varmasti saa ikinä tietää, mitä kaikkea löytökissalle on tapahtunut, ja mitä kaikkea se on kokenut. Minä kuitenkin niin toivon, että kissa selviäisi tästä kaikesta. En sitten tiedä, mitä Lilli, veljeni toinen kissa, tykkäisi, jos löytökissa muuttaisi heille. Lilli muuten on Herra Karvajalan sisko ja ihan pakko oli laittaa tuo lumipallokuva tänne.

Lilli

Haluan kiittää Emmaa ja hänen ystäviään siitä, kuinka osasitte toimita, kun kissan löysitte. Tällainen luo toivoa siitä, että todella hyviä ihmisiä on vielä olemassa. Lisäksi minua ilahduttaa, että nuoret ovat näin toimeliaita ja reippaita. Oikeasti tällainen pitäisi jollain tavoin palkita.

Löytökissan kuvat ja video on Emman tai Emman ystävien ottamia. Ethän lainaa kuvia ilman lupaa. Loppukaneettina kerron vielä, että veljeni oli saanut Emmalta videopätkän siitä, kuinka löysivät kissan. Se on niin järkyttävä, etten voi jakaa sitä täällä.

Kiitos, jos jaksoit lukea kissatarinan loppuun saakka.

Tämä tarina olkoon myös pienoinen muistutus siitä, kuinka kesäkissalle voi käydä, jos se kesälomien jälkeen jätetään luonnon armoille.